Anu/Karnevaalitunnelmia ja Suomi-päivästä

Hallo!

En oo nyt ihan hetkeen kirjotellu, ollut sellaista hulinaa pari viikoa etten ole ehtinyt paljo blogia miettiä. Mutta älkää huoliko, hengissä ollaan ja kaikki on hyvin, ja tässä nyt tulee päivitystä, mitä tässä on ehtinyt tapahtua.

Aloitetaan viime viikosta. Maanantaina 11.2. tehtiin nuorten kanssa retki Ebenseehen katsomaan perinteisiä itävaltalaisia karnevaaleja, jotka täällä tunnetaan nimellä Fetzen. Otettiin katutyöntekijöiden pikkubussi, ja sillä lähettii ajelee suuntaan x, minä lumouduin välittömästi ku Alpit ilmesty näköpiiriin. Sit vaa kuvailin auton ikkunasta ja ihalin muuten maisemia. Ebensee oli tosi kaunis pieni alppikylä vuorten keskellä! Siellä seurattiin karnevaalikulkuetta, johon kuulu niin soittoa, tanssia kuin yleisön kustannuksella pelleilyä; pari karnevaalihahmoa innostui jahtaamaan meidän nuoria vessaharjalla! :-D Yllättävän vikkelästi liikku teinit siinä kohtaa, vaikka täytyy kyllä tunnustaa että minäkin olisin ehkä kirmannu pakoon ku mitää varmuutta kuin puhdas se vessaharja mahto olla.. :-DD
Kulkueen väki oli pukeutunu puisiin, irvisteleviin naamareihin, hassuihin törkeen isoihin hattuihin ja hapsuasuihin, niiden tarkotuksena oli säikäyttää talvi ja pahat henget pakosalle, ja samalla toivottaa kevät tervetulleeksi. Täytyy toivoo, et niin kans käy, sillä täällä on nyt ollu melko kylmä, pakkasta tai nollassa koko ajan. Meinas siinä kulkuetta katsellessaki kylmä tulla ku puoltoista tuntia vaa seiso paikallaan, vaikka minä sentään olin suomalaisena pukeutunu pipoon, lapasiin ja paksuun toppatakkiin, toisin kuin pojat. Niillä varmaa oli tosi kivaa varpaat jäässä :-D

Tässä reissua sit vähän kuvina:

                                      

Willkommen in Ebensee!

Alpit, rakastuin <3

 Vaikuttavaa, tuntee itsensä hyvin pieneksi näiden äärellä!

Ebensee&Alps

 Iloinen karnevaalituristi!

Kulkueen johtaja

Noilla patukoilla myös hutkittiin yleisöä :D

Soittokunta vuorossa

Niin hienoja asuja!!

Mitkä hatut, luulis et vähän painaa!

Löysin myös uuden kaverin!

Paluumatkalla ajeltiin pikkuteitä kaikkien söpöjen kylien läpi (tultii autobahnia), ja pysähdyttii myös kattoo yhtä linnaa, joka oli rakennettu pienelle saarelle, se linna oli koko saaren kokoinen, vaa ohut kävelykuja oli jätetty linnan ympärille. Nimeltään paikka oli Schloss Ort.

Linna Ort

Joku kylä matkan varrella

Tiistaina 12.2 oli sit vuorossa meidän omat karnevaalit nuokkarilla! Järjestettii naamiaiset pukukilpailuineen, pelattii erilaisia pelejä, joista mun lemmpari oli sellanen, jossa piti mahdollisimman nopeesti syödä viisi suklaasuukkoa :-D Valitettavasti minä vaa en saanu osallistua, vaan olin musiikkivastaavana, ja kuvailin samalla tapahtumia. Tarjottii myös nuorille paikallisia Krapfeneita, jotka etäisesti muistuttaa meidän laskiaispullia, niissä tosin on sisäl aprikoosihilloa eikä ollenkaa kermavaahtoa. Maistuivat silti! Ja tehtii myös omaa kebabia, tosin kananlihasta, sillä possua ei voida käyttää koska muslimit ei sitä saa syödä. Toimi kyllä, tykkäsin enemmä kun oikeesta kebabista. Päivä oli kyl kaikin puolin mukava, ja huipentu siihen, ku melkein kaikki nuoret joras yhdessä päätösdiskossa gangnam stylen tahtiin! :-)

Teema: elokuvien pahikset, tunnistatko nämä?

Krapfen

Muutama nuorista suostui jopa kuvattavaksi

Löydätkö minut?:D

Loppuviiko meni sit arkisemmissa merkeissä, valmisteltii ens viikon Semesterferien-viikkoa ja minä omaa projektiani eli Suomi-päivää, sain pinssikoneenki järjestymään. Ja tietty pelasin paljo pöytäjalkista, alan pikkuhiljaa kehittyä siinä ;-) Kävin myös mielenkiintoista keskustelua muslimipoikien kanssa heidän suhtautumisestaan tyttöihin, avioliittoon ja eroamiseen. Oli tosi hämmentävää, mutta myös avartavaa kuunnella heidän näkemyksiään siitä, kuinka perheen kasassa pysyminen on kunnia-asia miehelle, joten siinä roikutaan mukana, vaikka homma ei enää ollenkaan toimisi... Vähän erityyppistä ku mihin Suomessa oon tottunu!

Viikonloppuna käytin kans paljon aikaa projektin viimeistelyyn, laadin päivän aikataulun, työnjakoa ja kirjoitin mm. kokkausohjeet saksaksi (älkää kysykö millä taidoilla, sillä Google Translater oli ahkerassa käytössä, ja tulos todennälöisesti sen mukainen :-D) Silti mun työkaverit sai resepteistä vielä selkoa, ja sano et kelpaa hyvin! Oli vähän jännitystä ilmassa, toivoin kovasti et kaikki menee putkeen..

Sitten tähän viikkoon.

Eli täällä tosiaan nuorilla on nyt ollut hiihtoloma, jota täällä kutsutaan nimellä Semesterferien. Sen kunniaksi meil oli erikoisohjelmaa eli projekteja joka päivälle normaalien aukioloaikojen lisäksi/sijaan. Tiistaina oli Stencil-työpaja yli 10-vuotiaille, siellä tehtiin tietokoneel kuvia, jotka sit leikattii irti kalvoista, ja graffitti-spraylla suihkutettii kuvia pahville. Lemu oli kamala, mutta tulos hienoa! Ite en ihan hirveesti osallistunu tähän projektii, vaan vastasin Jürgenin ja Michaelin kanssa normaalista aukioloajasta. Lisäks käytii Michaelin kanssa kaupassa huomista varten ja tehtii ruoan suhtee jo alkuvalmisteluja siinä ohessa...

Mun iso päivä oli keskiviikkona 20.2 ku oli Suomi-päivä! Olin vastuussa koko päivästä, ja suunnitellu päivän ohjelman. Tää oli kans yli 10-vuotiaille tarkoitettu, eli normaalia nuoremmat sai näin loman kunniaksi osallistua (normaalistihan nuokulle pääsee 13-16v.). Oltiin rajattu, et korkeintaan 10 osallistujaa, jottei valmistettavan ruoan määrä mee ihan älyttömäksi ja nosta kustannuksia liikaa. Etukäteen ilmoittautuneita oliki mukavasti 7, mutta valitettavasti viime hetken sairastumisten takia ei ihan nii montaa lasta/nuorta saatu paikalle ja meillä oli lopulta vain 3 osallistujaa. Se olikin päivän ainoa miinus, sillä kaikki muu meni onneksi juuri niin kuin olin suunnitellut, ja kaikilla tuntui olevan kauhean kivaa, niin lapsilla kuin meillä työntekijöillä :-)

Hommissa

Suomi-päivä alko sillä, että järjestettiin tietokilpailu Suomesta. Kysymykset liitty yleistietoon Suomesta, sekä merkittäviin henkilöihin/muihin tunnettuihin suomalaisiin tuotemerkkeihin, kuten Angry Birdsiin. Olin iloisesti yllättynyt, kuinka hyvin lapset pärjäs, voittotulos oli 8/15! Ja yksi tiesi kaikki suomalaiset urheilijat, joista vaan älysin kysyä, ja tunsi myös tietokonepelit, kuten Bad piggiesin. Vaikuttavaa! Tietovisan jälkee oli lyhyt kuvashow Suomesta, jonka avulla tutustuttiin kulttuuriin ja ihmeteltiin suomalaisia tapoja. Sit päästiinkin pelaamaan mölkkyä, se herätti monta iloista naurunpärskähdystä eikä menoa edes hidastanut sovelletut (ruotsalaiset) pelivälineet :-D

Mölkky!

Pieniä pelaajia

Olin jo reilusti aiemmin päivällä laittanu karjalanpaistin uuniin, ja Michaelin kanssa oli myös leivottu mustikkapiirakkaa muiden pelatessa mölkkyä. Nyt pelaamisen jälkeen keskityttiin kokkaamaan porukalla, vuorossa oli perunrieska ja perunoiden keittäminen. Pienet leipurit oli kovin ylpeitä kättensä töistä, ja halusivat ehdottomasti merkitä omat rieskansa, niin että varmasti saavat juuri sen itsetehdyn syötäväksi :-) Äitiä pitää tässä vaiheessa kiittää resepteistä, ne sai kovasti kehuja, ja meni jakoon parille mun työkaverillekin ;-) Rieskojen paistuessa tehtiin sitten Suomi-pinssejä, revontulet ja porot oli erityisen suosittuja kuva-aiheita, ja taisipa Muumitkin tehdä kauppansa.. Samalla kuunneltiin myös suomalaista musiikkia, Lordi oli näiden ehdoton suosikki :-D Ja Sunrise Avenuen keikalla oli joku ollu viime kesänä. Päivän päätteeksi sit syötiin oikein kunnolla ja rauhassa, ja juteltiin yhdessä mukavia, oli mitä leppoisin tunnelma. Loppupalautteet vielä keräsin osallistujilta, ja peukut nousi pystyyn jokaiselta. Ei voi muuta sanoa kuin että olen tyytyväinen!! Sama ois tarkotus järjestää sit vielä myöhemmin pienemmässä mittakaavassa (kokkaamisen osalta) meidän omille nuorille, niin että hekin pääsee tutustuu suomalaiseen kulttuuriin :-)

Perunarieskat tuloillaan

Leipurit taikinan kimpussa

Valmis karjalanpaisti, ai että oli hyvää!

Hyvä ruoka - parempi mieli!

Torstaina sitten oli vuorossa Jonglieren&slacklining-työpaja, ja siinä rinnalla normaali aukiolo. Jürgen, joka on meidän akrobaatti- ja sirkusharrastaja, vastas tästä pajasta, ja aikamoisia temppuja muksut pääsiki tekemään :-D Minä olin taas enemmä vastuussa normaalista aukiolosta Christinen kanssa. Ja perjantaina oli sitten viikon huipentumaksi retki Welsiin Welios Science Centeriin. Hypättii taas pikkubussii ja huristeltiin sinne ja ihmeteltiin mitä erilaisimpia vimpaimia ja laitteita. Welios on suunniteltu erityisesti lapsille, siellä voi kokeilla kaikkea, eli vimpaimia saa käyttää. Piti mm. heittää jätekuutiota oikeisiin lootiin, polkee tuuliratasta, yks puntari laski paljonko sinussa on vettä ja siel oli disco, joka toimi liike-energialla, eli musiikki ja valot sytty, jos tanssit riittävästi, ja sammu jos et enää jaksanu :-D Hauskaa oli!

Eli tässä nyt tiivistettynä mun pari viime viikkoo töissä, ei oo tekemisen puutetta ollu, ja hirveesti kaikkia kivoja juttuja! :-) Laitetaa sit Palen kaa vielä yhteispäivitys meidän "siviilielämästä" eli mitä kaikkee onkaa puuhattu työajan ulkopuolella..... ;-D Mut siitä enemmä siis seuraavassa postauksessa!

Schönen wochenende!

Anu

Anu ja Pale/ Der Nackte Mann!

Grüß Gott!

Viikko taas takana, ja aika paljonhan tuota on taas ehtinyt tapahtua! On ihmetelty alastomia miehiä, diskoiltu, sairasteltu, kiukuteltu irronnutta kenkää, sovittu laskettelureissusta, juotu hermoviinit ja vaikka mitä muuta..

Eli: 

Maanantaina Anulla oli vapaata, ja mikä olisikaan ollut parempi tapa viettää päivää kuin suunntata nokka kohti tallia. Wolfgang nouti minut autolla ja turistiin mukavia hänen nuoruudestaan, vitsi kun vanhoilla ihmisillä on aina niin paljon kaikkea kerrottavaa ja hurjia tarinoita! :-) Wolfgang on ollu mm. Kyproksella useita vuosia armeijan kenttäsairaalan mukana hoitajana ja muutenki se on matkustanu paljon, se kyl selittää miten se osaa nii hyvin englantia. Mandyn juoksutin ensin, että saa purkaa pahimmat höyryt ja pukittelut, ja sitten kiipesin ekaa kertaa satulaan. Sujui ilman suurempia ylimääräisiä ohjelmanumeroita, joskin ponia jännitti ja ahdisti sen verran, että yritti vähän väliä kiihdyttää alta pois ja näki mörköjä vähän väliä. Oli myöskin todella jäykkä ja vino, mutta olin onneksi jo juoksutuksen ja hevosen historian huomioiden osannut varautua siihen. Eli työnsarkaa kyllä riittää! Torstaina uudestaan, koska tiistaisin ja keskiviikkoisin en töiden takia pääse.

Torstaina Mandy oottiki mua korvat pystyssä, ja liikku liinassa tosi nätisti. Selkään noustuaki oli paljo rennompi ku maanantaina, alkuun vaa yritti pari kertaa poistua paikalta. Ja lopuksi jo alkoi tulla tuntumalle ja taipua ympyrällä, eli  tosi hyvällä mielellä tästä jatkaa eteenpäin:-) 

No, illalla Poni oli sitten tietysti onnistunut riisumaan kenkänsä, ja kengittäjä saadaan paikalle vasta ens viikon puolella, eli tulee just tyhmään kohtaa nyt pakkotaukoa ja liian monta vapaapäivää.. Harmittaa kyllä ihan hulluna, mutta minkäs teet.. Katsoo sitten, millä mielellä poni on ku pääsee takaisin tositoimiin.

Mandy vauvana:)

Töissä Anun viikko startattiin käymällä kiivasta keskustelua aiheesta nuokkarinuorisotyö vs. koulut. Työntekijät kerto, että täällä suunnitellaa koko päivä-kouluja, joka tarkoittaa että nuoret viettäisivät "vapaa-aikaa" koululla varsinaisen koulupäivän jälkeen. Opettajat eivät kuitenkaan omaa koulutusta käsitellä&havaita  nuorten ongelmia ja he eivät kuulemma edes yleensä ole edes kiinnostuneita siitä (ainakin täällä vallitsee sellainen uskomus). Lisäksi se söisi asiakkaita nuokkarilta, oltiin huolissaan oman työn jatkuvuudesta. Tyydyin kertomaan, että Suomessa nuorisotyöntekijät ovat yhdistäneet voimansa koulujen kanssa koulunuorisotyön muodossa, täällä ajatus on ilmeisen vieras vielä. 

Keskiviikkona jatkettiin keskustelua aiheesta kunnan nuorisotyö vs. järjestönuorisotyö. Täällä nuorisotyö on pitkälti järjestöjen hoidossa, kuten esim. nuokkarit (myös X-Treff siis). Vertailtiin eroja suomalaiseen, jossa kunnalla on paljon vahvempi rooli. Järjestöperusteisen työn perusteluna toimii toiminnan vapaus/ riippumattomuus (kunnan päättäjät eivät voi niin suoraan ohjailla toimiasi, koska et ole heidän palkkalistoillaan ja on helpompi myös kritisoida heidän ratkaisujaan). Mielenkiintoisia keskusteluja kyllä oli! 

Lisäksi leivottiin pipareita kolmena päivänä nuorten kanssa Ikean piparitaikinasta! Muutama nuorista meinas käydä ihan mahottomaksi, syödä kaikki ilman että muille jää yhtää, jouduin sit toimii piparinvartijana.. :-D Sain myös ekan pöytäjalisvoiton täällä!! Ja tapaus Kenan saapu torstaina nuokkarille pyytämään meiltä anteeksi käytöstään ja käytiin sit hänen kanssa keskustelua kunnioituksesta. Saa nyt paljo lyhyemmän porttikiellon, ku oma-aloitteisesti tuli pahoittelemaan ja ymmärsi toimineensa väärin.
Perjantaina töissä oli kaikenlaista pientä hässäkkää, yks nuori mm. suuttui ja hajotti meidän ilmotustaulun lasin.. Oltii sit kaikki enemmä tai vähemmä rasittuineita töiden loppuessa ja Alex kaivo olutpullot esiin ja minä sain lasin viiniä eteeni, oli kuulemma hermoryypyn paikka :-D Juotii sit lasilliset, jonka jälkee tunnelma olikin taas paljon leppoisampi ja sovittiin myös et mennää työporukalla ens pe töiden jälkeen syömään yhdessä, vietetää mun "tervetuliaisjuhlia" kuukausi myöhässä :-)

Ai mitennii joulu meni jo?!

Sovittiin myös meidän Alppi-retkestä!!! JEEE :-) Mennää 23.2 Michelin (Anun työkaveri) ja sen kavereiden 
kanssa lastettelee sellaseen ski-resorttii ku Dachstein West, se on melko lähel Salzburgii. Ollaan ihan tohkeissaan reissusta, toivottavasti vaa jalat kestää koko päivän laskemisen, sillä rinteet on taatusti paljo isompia ja pitempiä ku Suomessa eikä olla kumpikaa tälle talvelle kauheesti laskettu, ni voi olla tuo lasku-kunto vähän heikkoa.. Varsinkin kun Pale on oppinut tosiaan laskemaan laudalla viime_talvella:-D Suomalaisella sisulla sitä vaikka vedetään sit, ja maisemat tulee varmasti olee huikeet! :-) Anu varsinki on haaveillu Alpeilla laskemisesta jo pitkään, päästään siis toteuttaa unelmia täällä.

The Alps <3

Viime viikko töissä Palella kului lähinnä sairastellessa, tosin kun maanantaina pääsin apteekkiin niin se oli kuin taivas! Lääkkeillä ne sairaudet tosiaan menee ohi, jännittävää. Tiistaina meillä oli töissä kokkisota metallialaa opiskelevien poikien kanssa. Lopputuloshan on tietysti se että helvetisti tiskiä, koko nuokkari ihan kuin jauhoilla kuorrutettu ja ruoanki ne söi kaiken ilman että meille tehtiin ees erikseen annoksia. Ei sitten palkittu ketään, mutta ei ne sitä oottanukaan vaan kiitti kivasta päivästä ja sai mahansa täyteen! Oon huomannu että nykyään varsinkin pojat jotka ei tunne mua niin tekee musta pilaa saksaks, mutta oon onneks tän tilanteen yläpuolella. Yllättäen mulla on ollut myös vähän auktoriteettiongelmia nuorten kanssa, mutta onneks pääsin tilanteen yläpuolelle ja mun työkaverit on opettanu mulle hyödyllisiä saksankielisiä lauseita kuten:
"Hör bitte damit auf." Joka siis tarkoittaa että Lopeta se mitä ikinä ootkaan tekemässä. Keskiviikkona meillä oli tapaaminen vapaaehtosten kanssa jossa paljastettiin että yks meidän työntekijöistä muuttaa Wieniin ja alottaa elämänsä siellä. Joudun siis vielä keskelle aikamoista pyöritystä kun nuoret alkaa käyttäytymään Barbaran lähdön jälkeen... Muuten elämä on aika lailla samanlaista, luottamusta syntyy nuoriin koko ajan eneemmän ja opin puhumaan enemmän saksaa mitä nuoret tosiaan arvostaa.

Lauantaina oltiin oikein kultturelleja ihmisiä, käytiin nimittäin taidemuseossa (Lentos Kunstmuseum Linz) katsomassa Der Nackte Mann-nimistä näyttelyä! :-D Siellä oliki jos jonkinlaista maalausta, piirustusta ja valokuvaa, suurin osa nii taiteellisia näkemyksiä miesvartalosta että Pale totesi etteihän täällä nyt kunnon silmän ruokaa ollut nimeksikään :-D Ihmeteltiin myös videota alasti marssivista ja marssilaulua laulavista sotilaista balettisalissa sekä epätarkkaa kuvaa miehen selästä, jonka päälle oli vain lyöty epämääräisiä maaliläiskiä. Myöskin täytyy myöntää että en oo vähään aikaan nähnyt niin hämmentävää taideteosta kuin yksi video jossa peniksellä sammutettiin valot ja laitettiin takas päälle. Tätä pystyi katsomaan nonstopina ja laittaa jopa kuulokkeet korviin että kuuli kuinka valot meni pois päältä! Tuli sarjassamme olo "minäkin voisin olla suuri taiteilija ja tehdä tuollaisen"... Mutta oli siellä myös muutama varsin komea könsikkään kuva, täytyy myöntää ;-) Käytiin myös syömässä Italialaisessa ravintolassa, Pale söi vaaaaaltavan ison pepperoni-pizzan ja Anu elämänsä parhaan pasta-aterian. Ja erikseen täytyy mainita, että ensimmäinen ravintola, jossa ruokalistat sai myös englanniksi! Ei tarvinnut arvailla, mitä annos sisältää, vaikka aika hyvin jo luetaan noita saksalaisiakin listoja!
Illalla Anu lähti vielä Suzin kanssa tanssimaan, testatiin paikallinen disco nimeltä A1. Pale oli niin väsynyt, että jäi kotiin, mutta ensi kerralla kyllä lähtee taatusti mukaan! Disco oli iso ja MELUISA, musiikki soi kauheen kovalla ja mesta oli puolenyön jälkee nii täynnä, että liikkumaan, saati tanssimaan ei meinannu mahtua. Hauskaa oli silti, jorattiin itsemme väsyksiin ja kuunneltiin myös komee rumpushow. Mut sanonpahan vaa, että tämän jälkee osaa arvostaa suomalaista tupakkalakia, joka kieltää tupakoinnin julkisissa tiloissa, sillä se käry ja savu oli ihan kamalaa. Varsinki loppuillasta se kävi niin sankaks että hengittäminen oli hankalaa ja silmät vuosi ja en oo muuten eläissäni haissu nii pahalle ku kotiin tullessani, tukka ja vaatteet kätys ihan mahottomasti!

Tällästa taidetta me osataan arvostaa;-) 

Italian restaurant, L'Osteria 

Pale ei malttanu odottaa, että kuva napataan.. 

Omnomnom!

Naminami pastaa, varsinki toi kastike oli heeerrkkua. 

Maailman paras Panna Cotta ja tuoreet mansikat<3

Ihana Pale! 

Anun tanssijalkaa jo menotti..

Parin puolalaisen tytön kanssa, keiden yhteystiedot saatii meidän KV-koordinaattorilta, sovittii tapaaminen ens lauantaille, mennää yhes syömään sillon :-) Jee, saadaan sosiaalista piiriä laajennettua tästä nykyisestä, johon kuuluu lähinnä työkaverit (vaikka ne onkin huippuja). Marianne (se meidän buddy) on ollu vähän pettymys, sillä ei oikeen koskaa oo aikaa meille, ja on useempaa otteesee perunu jo sovitun tapaamisen/on vaa jättäny tulematta ja nyt häipy sit kuukaudeks Thaimaahan, ni siitä ei kyllä suuremmin oo meille iloa ollu.. Mutta pakko kai sitä jotain negatiivistakin täällä pakko on olla! :-D

Ps. Sää oli loppuviikosta ihan kamala, sato ihan hulluna lunta ja tuulla hujelsi nii että pystyyn oli jäätyä, eli uus talvi tänne saatiin vaikka kevättä jo toivottiin tulevaksi.. :-(

"Ota nyt äkkiä ne kuvat, tänne jäätyyyy!"

ps. kun näin tän kuvan, repesin lähes yhtä paljon ku tälle:

Tsaü,

Anu ja Pale

Pale&Anu/Villi viikko!

Heipparallaa!

Me ollaan tällä viikolla tehty vaikka mitä. Töissä ei ole tapahtunut kummallakaan oikeastaan kamalasti mitään ihmeellistä. Anulla oli maanantaina tyttöjen päivä, tällä kertaa meil oli jo 7 tyttöö paikalla! :-) Muuten noi on tosi kivoja, mut ku tytöt on sellasii et ne haluu vaa jutella ja puhuu niitte perhe-/poikaystävä-/koulumurheista, ni mun saksantaidot ei oikee viel riitä ymmärtämisee saati takaisin keskustelemiseen ja neuvojen antamiseen. Eli vähän tylsää on mulla aina välil nois illois, ku juttelevat sit muiden naistyöntekijöiden kanssa suurimman osan aikaa. Onneks välillä tanssitaan WII:llä Just Dancea, se multaki luonnistuu :-D

Palen työpaikalla puolestaa tehtiin tämmöne hieno video tuossa yksi päivä :---)

https://www.facebook.com/photo.php?v=4382120279596

oon tosi pahoillani mutta ette voi nähdä tätä ellette oo mun kaverei facebookissa!

Tiistaina me käytiin Anun kanssa karaokessa baarissa nimeltä Rox. Oli muuten tosi kiva paikka. On tosi jännää miten täällä melkein joka paikassa saa polttaa sisällä, meinaa välillä tukehtua ravintoloihin kun tupakansavua on joka puolella... Kuitenkin, Pale oli tosi innoissaan kun pääsi laulamaan ja kävikin sitten oikein ahkerasti kuluttamassa mikrofonia. Ikävä kyllä seuraamme liittäytyi eräs hyvinkin charmikas (not) ehkä noin kolmenkymmenen paremmalla puolella oleva mies, joka yritti iskeä sekä Palea että Anua. En vieläkään oikein käsitä kuinka onnistuin (Pale siis) luikertelemaan kysymyksestä "saanko numerosi" vastaamatta siihen mitään... Silti täytyy myöntää että Anulla oli paras kommentti, kun tämä herra ehdotteli treffejä niin Anu vaan totes kylmän viileesti että sä oot tarpeeks vanha ollakses mun isä! Kyllä oli Palella naurussa pidättelemistä pöydän toisella puolella... Anu puolustautuu sillä, että oli vain rehellinen, ja päästiinpä ainaki äijästä eroon pian sen jälkeen! :-D No, ilta oli kuitenkin toooosi kiva, mutta täytyy myöntää että oli harvinaisen kolkkoa 190 000 ihmisen kaupungissa 2 yöllä. Kaduilla ei ollut ketään. Jopa Mikkelissä on enemmän porukkaa kadulla tiistaina 2 yöllä :-D

Neidit valmiina lähtemään ulos!

Seuraavana päivänä meillä oli vuorossa luento yliopistolla. Luento alkoi onneks vasta kolmelta, joten pystyttiin hyvin toipumaan edellisillan menoista. Parasta luennossa olikin se, että se oli lähes täysin ja kokonaan saksaksi! Kyllä oli kuullunymmärtämiset kovilla. Aluks ainakin yritettiin pysyä kärryillä, mutta sitten yhtäkkiä huomattiin vaan, että kaikki istuu silmät kiinni. Mietittiin eka et rukoileeks ne vai onks nää jotain mielikuvaharjotuksia kun se opettaja puhu kuitenkin koko ajan, joten sitten istuttiin siinä ja yritettiin tehdä mitä muutkin... Sitten se opettaja toikin siihen kyniä ja paperia ja kysymysmerkin koko vain kasvoi ja kasvoi, mutta onneks hän sitten kertoi meille englanniksi että meidän piti piirtää symbolit, jotka kuvaa meidän olotilaa. Anu osas kuvata olotilansa superhyvin (ajatusten ilmaisu huipussaan, Anu huom.), mutta opettajalla oli vähän ongelmia ymmärtää, mitä Pale tarkotti sanalla calm. Sedaded? Joo, kyllä oon siis selkeästi rauhottavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Meni opettajalla hetki tajuta, kun sanoin että joo, positiivinen tunne on kyllä :-D Kun se kielimuuri tulee eteen niin siinä ollaan peukalo keskellä kämmentä... Kuitenkin, istuttiin urheesti koko loppu luento siinä ymmärtämättä kuin pääpointit toisten harkkakokemuksista ja sitten lähdettiin.... Syömään!

Anun väsynyt, todella hämmentynyt, mutta kuitenkin iloinen nallekarhu

Eli nyt meillä oli siis varaukset gelbes krokodiliin. Romanttinen kahden hengen illallinen! Kyllä sitä alkoi jo ollakin nälkä. Pale tilasi jotakin kotitekoista hyvin ekologista jääteetä, kananrintaa joka oli täytetty sienillä ja jonka päällä oli pekonisienikastiketta sekä perunamuusia, Anu söi pinaatti-vuohenjuustotortilloja. Pale oli kyllä vähän pettynyt omaan annokseensa mut hei, käykää ensin Mongolian bbqssa ja sitten menkää syömään tavallista ruokaa. Mikä tahansa ruoka menettää makunsa siinä välissä. Toki syötiin sitten jälkkäriäkin, Anu söi karhunvatukkapiirakkaa kermavaahdolla ja pale soi kookosvalkosuklaamoussea karhunvatukoilla. Jälkiruoka olikin Palelle liikaa... Onneks Anun mahassa on melkein aina tilaa jäljellä, joten hyvin onnistuin auttaa Palee lopun jälkkäriannoksen tuhoomisessa! ;-P

superhyvää ekologisesti valmistettua jääteetä

Palen kana-annos

iloinen Anu!

väsynyt Pale.

hurrrrjan kokoinen jälkkäri

Anun pinaatti-vuohenjuustotortillat! 

Slurp!

Torstai ja perjantai ei pitäneet sisällään mitään ihmeellistä. Perjantaina tosin Anulla oli töissä hauskaa, kun hänet laitettii suunnittelee mainos Faschingsdienstagii eli naamiaisteemapäivään meidän nuokulla! Google Translaterin, omien vähien saksanoppien ja muutaman oikolukijan avulla sain kuitenkin aivan kelpo mainoksen aikaiseksi :-D Innolla odotan tota päivää, me työntekijät pukeudutaa kaikki elokuvien pahiksiksi ja ens viikolla on luvassa asujen suunnittelua.. Yks vähä kurjempi juttu töissä oli samana päivänä selkkaus yhden pojan kanssa, ketä tähän mennessä on käyttäytyny ihan asiallisesti mua kohtaan. Nyt se sit innostu huutelee mulle jotain rivouksia saksaksi, jota en tietenkää ymmärtäny. No, onneks työkaveri tulkkas ja sano, et voit heittää sen pellolle. Ei kuitenkaa jätkä liikahtanu mihinkää, ku yritin sekä englanniksi että saksaksi sanoo et nyt riitti ja aika poistua. Kaks työkaveria tuli siihen avuksi, mut jätkä vaa heitti musat korvii ja oli ku meitä ei ois olemassakaa. Lopulta sit yhel mun työkaveril (mies) meni hermo, ja se käytännöllisesti kanto sen kaverin ulos ja sano ettei oo hetkee takas tulemista. Saa siis todennäkösesti vähintää kuukauden porttikieltoo, päätetää siit tarkemmi ens viikon tiimissä.... Että sellaista töissä tällä kertaa, muuten on ollu ihan perusarkee.

Palella oli perjantaina vapaapäivä ja teki silloin kouluhommia ahkerasti. Lauantaina menttiinkin sitten uudestaan Mongolian bbq:hun, joka oli taas ihan superhyvä. Täl kertaa tosin mentii Linzin keskustassa sijaitsevaan, ei siihen mikä on PlusCityssa.. Anu söi itsensä täysin ähkyyn (en oo eläissäni ollu nii täynnä, tuntu et maha on äärimmillee pingotettu ilmapallo, joka voi räjähtää koska vain... Liikkuminen eli takas kävely oli tuskaa!) ja Palelle tuli olo, että on ehkä tulossa kipeeks. Illalla olo oli kurja, mut onneks Anu piristi, ja kävi iltalenkkinsä yhteydessä hakemassa kaupasta suklaata ja sipsejä. Sunnuntaina Pale on vaan maannut sängyssä ja tuntenut olonsa kurjaksi..Toivottavasti huomenna olo alkaisi jo vähän helpottaa, Pale ei kauheesti nauti tästä kipeydestä!

Tuolla ne ruoat odottaa syöjäänsä... 

Rakkaus; süshia, riisilastuja ja kevätkääryleitä!! 

Anun herkkuannos, simpukoita, rapua, haita, kalmaria jne.! 

Täällä oli vielä paremmat jälkkärit ku siel toises BBQ:s, Anun lempparia oli kiivit, anas ja jätskiiiii

Anu kävi puolestaan sunnuntaina tallilla tutustumassa erääseen haflinger-arabi-risteytykseen, joka tarvitsisi itselleen luotettavan ihmisen. Heppa on pieni&pyöreä, joten sai heti ristimänimen Poni :-) Se on ollu huonolla ratsastuksella/liikkumatta viimiset pari vuotta, ja tarviis siksi vähän apua. Ylienerginen ihan ymmärrettävästi, jonka takia ei oikee pidä ketää kyytillä ja jouksee vaa karkuun kaikkee, on siis lisäksi vähä spooky. Nyt ekalla kerralla vaa juoksutin sen ja katsoin kuinka liikkuu ja aika hienoo rodeoo se alkuun tarjoskin! :-D Loppuun kuitenki liikku varsin mukavasti, ja omistajat (herttanen vanha pariskunta) sano et oli ihan super, ei oo aikoihin nähny sitä liikkuvan noin hyvin. Ne halus ehdottomasti, et alan käydä työskentelee niiden Ponin kaa, ja ne lupas viedä mut syömäänkin siitä hyvästä! Eikä siis tarvii maksaa mitään mun, ja ne lisäks viel haluu kuskata mua et pääsen tulemaan melkee päivittäin!!! Eli voisko sanoo, et oli hyvä päivä, ja tein yhden elämäni parhaan diilin! :-) Huomenna maanantaina uudestaan, ja silloin ois myös tarkotus ekaa kertaa kiivetä kyytille, katotaa sit kestääkö siellä...

Eli tällasta tänne, kaikkee uutta ja jännää tapahtunu ja uusia haasteita edessä! :-) Pale kun vaan vielä parantuu, niin että ens viikollakin päästään puuhaa kaikkee kivaaa..

siihen asti mennään näillä:

Aspirin+C ja Strepsils, ja kyllä paranee!

Mit freunlichen Grüßen,



Pale ja Anu