Anu ja Pale/ Der Nackte Mann!

Grüß Gott!

Viikko taas takana, ja aika paljonhan tuota on taas ehtinyt tapahtua! On ihmetelty alastomia miehiä, diskoiltu, sairasteltu, kiukuteltu irronnutta kenkää, sovittu laskettelureissusta, juotu hermoviinit ja vaikka mitä muuta..

Eli: 

Maanantaina Anulla oli vapaata, ja mikä olisikaan ollut parempi tapa viettää päivää kuin suunntata nokka kohti tallia. Wolfgang nouti minut autolla ja turistiin mukavia hänen nuoruudestaan, vitsi kun vanhoilla ihmisillä on aina niin paljon kaikkea kerrottavaa ja hurjia tarinoita! :-) Wolfgang on ollu mm. Kyproksella useita vuosia armeijan kenttäsairaalan mukana hoitajana ja muutenki se on matkustanu paljon, se kyl selittää miten se osaa nii hyvin englantia. Mandyn juoksutin ensin, että saa purkaa pahimmat höyryt ja pukittelut, ja sitten kiipesin ekaa kertaa satulaan. Sujui ilman suurempia ylimääräisiä ohjelmanumeroita, joskin ponia jännitti ja ahdisti sen verran, että yritti vähän väliä kiihdyttää alta pois ja näki mörköjä vähän väliä. Oli myöskin todella jäykkä ja vino, mutta olin onneksi jo juoksutuksen ja hevosen historian huomioiden osannut varautua siihen. Eli työnsarkaa kyllä riittää! Torstaina uudestaan, koska tiistaisin ja keskiviikkoisin en töiden takia pääse.

Torstaina Mandy oottiki mua korvat pystyssä, ja liikku liinassa tosi nätisti. Selkään noustuaki oli paljo rennompi ku maanantaina, alkuun vaa yritti pari kertaa poistua paikalta. Ja lopuksi jo alkoi tulla tuntumalle ja taipua ympyrällä, eli  tosi hyvällä mielellä tästä jatkaa eteenpäin:-) 

No, illalla Poni oli sitten tietysti onnistunut riisumaan kenkänsä, ja kengittäjä saadaan paikalle vasta ens viikon puolella, eli tulee just tyhmään kohtaa nyt pakkotaukoa ja liian monta vapaapäivää.. Harmittaa kyllä ihan hulluna, mutta minkäs teet.. Katsoo sitten, millä mielellä poni on ku pääsee takaisin tositoimiin.

Mandy vauvana:)

Töissä Anun viikko startattiin käymällä kiivasta keskustelua aiheesta nuokkarinuorisotyö vs. koulut. Työntekijät kerto, että täällä suunnitellaa koko päivä-kouluja, joka tarkoittaa että nuoret viettäisivät "vapaa-aikaa" koululla varsinaisen koulupäivän jälkeen. Opettajat eivät kuitenkaan omaa koulutusta käsitellä&havaita  nuorten ongelmia ja he eivät kuulemma edes yleensä ole edes kiinnostuneita siitä (ainakin täällä vallitsee sellainen uskomus). Lisäksi se söisi asiakkaita nuokkarilta, oltiin huolissaan oman työn jatkuvuudesta. Tyydyin kertomaan, että Suomessa nuorisotyöntekijät ovat yhdistäneet voimansa koulujen kanssa koulunuorisotyön muodossa, täällä ajatus on ilmeisen vieras vielä. 

Keskiviikkona jatkettiin keskustelua aiheesta kunnan nuorisotyö vs. järjestönuorisotyö. Täällä nuorisotyö on pitkälti järjestöjen hoidossa, kuten esim. nuokkarit (myös X-Treff siis). Vertailtiin eroja suomalaiseen, jossa kunnalla on paljon vahvempi rooli. Järjestöperusteisen työn perusteluna toimii toiminnan vapaus/ riippumattomuus (kunnan päättäjät eivät voi niin suoraan ohjailla toimiasi, koska et ole heidän palkkalistoillaan ja on helpompi myös kritisoida heidän ratkaisujaan). Mielenkiintoisia keskusteluja kyllä oli! 

Lisäksi leivottiin pipareita kolmena päivänä nuorten kanssa Ikean piparitaikinasta! Muutama nuorista meinas käydä ihan mahottomaksi, syödä kaikki ilman että muille jää yhtää, jouduin sit toimii piparinvartijana.. :-D Sain myös ekan pöytäjalisvoiton täällä!! Ja tapaus Kenan saapu torstaina nuokkarille pyytämään meiltä anteeksi käytöstään ja käytiin sit hänen kanssa keskustelua kunnioituksesta. Saa nyt paljo lyhyemmän porttikiellon, ku oma-aloitteisesti tuli pahoittelemaan ja ymmärsi toimineensa väärin.
Perjantaina töissä oli kaikenlaista pientä hässäkkää, yks nuori mm. suuttui ja hajotti meidän ilmotustaulun lasin.. Oltii sit kaikki enemmä tai vähemmä rasittuineita töiden loppuessa ja Alex kaivo olutpullot esiin ja minä sain lasin viiniä eteeni, oli kuulemma hermoryypyn paikka :-D Juotii sit lasilliset, jonka jälkee tunnelma olikin taas paljon leppoisampi ja sovittiin myös et mennää työporukalla ens pe töiden jälkeen syömään yhdessä, vietetää mun "tervetuliaisjuhlia" kuukausi myöhässä :-)

Ai mitennii joulu meni jo?!

Sovittiin myös meidän Alppi-retkestä!!! JEEE :-) Mennää 23.2 Michelin (Anun työkaveri) ja sen kavereiden 
kanssa lastettelee sellaseen ski-resorttii ku Dachstein West, se on melko lähel Salzburgii. Ollaan ihan tohkeissaan reissusta, toivottavasti vaa jalat kestää koko päivän laskemisen, sillä rinteet on taatusti paljo isompia ja pitempiä ku Suomessa eikä olla kumpikaa tälle talvelle kauheesti laskettu, ni voi olla tuo lasku-kunto vähän heikkoa.. Varsinkin kun Pale on oppinut tosiaan laskemaan laudalla viime_talvella:-D Suomalaisella sisulla sitä vaikka vedetään sit, ja maisemat tulee varmasti olee huikeet! :-) Anu varsinki on haaveillu Alpeilla laskemisesta jo pitkään, päästään siis toteuttaa unelmia täällä.

The Alps <3

Viime viikko töissä Palella kului lähinnä sairastellessa, tosin kun maanantaina pääsin apteekkiin niin se oli kuin taivas! Lääkkeillä ne sairaudet tosiaan menee ohi, jännittävää. Tiistaina meillä oli töissä kokkisota metallialaa opiskelevien poikien kanssa. Lopputuloshan on tietysti se että helvetisti tiskiä, koko nuokkari ihan kuin jauhoilla kuorrutettu ja ruoanki ne söi kaiken ilman että meille tehtiin ees erikseen annoksia. Ei sitten palkittu ketään, mutta ei ne sitä oottanukaan vaan kiitti kivasta päivästä ja sai mahansa täyteen! Oon huomannu että nykyään varsinkin pojat jotka ei tunne mua niin tekee musta pilaa saksaks, mutta oon onneks tän tilanteen yläpuolella. Yllättäen mulla on ollut myös vähän auktoriteettiongelmia nuorten kanssa, mutta onneks pääsin tilanteen yläpuolelle ja mun työkaverit on opettanu mulle hyödyllisiä saksankielisiä lauseita kuten:
"Hör bitte damit auf." Joka siis tarkoittaa että Lopeta se mitä ikinä ootkaan tekemässä. Keskiviikkona meillä oli tapaaminen vapaaehtosten kanssa jossa paljastettiin että yks meidän työntekijöistä muuttaa Wieniin ja alottaa elämänsä siellä. Joudun siis vielä keskelle aikamoista pyöritystä kun nuoret alkaa käyttäytymään Barbaran lähdön jälkeen... Muuten elämä on aika lailla samanlaista, luottamusta syntyy nuoriin koko ajan eneemmän ja opin puhumaan enemmän saksaa mitä nuoret tosiaan arvostaa.

Lauantaina oltiin oikein kultturelleja ihmisiä, käytiin nimittäin taidemuseossa (Lentos Kunstmuseum Linz) katsomassa Der Nackte Mann-nimistä näyttelyä! :-D Siellä oliki jos jonkinlaista maalausta, piirustusta ja valokuvaa, suurin osa nii taiteellisia näkemyksiä miesvartalosta että Pale totesi etteihän täällä nyt kunnon silmän ruokaa ollut nimeksikään :-D Ihmeteltiin myös videota alasti marssivista ja marssilaulua laulavista sotilaista balettisalissa sekä epätarkkaa kuvaa miehen selästä, jonka päälle oli vain lyöty epämääräisiä maaliläiskiä. Myöskin täytyy myöntää että en oo vähään aikaan nähnyt niin hämmentävää taideteosta kuin yksi video jossa peniksellä sammutettiin valot ja laitettiin takas päälle. Tätä pystyi katsomaan nonstopina ja laittaa jopa kuulokkeet korviin että kuuli kuinka valot meni pois päältä! Tuli sarjassamme olo "minäkin voisin olla suuri taiteilija ja tehdä tuollaisen"... Mutta oli siellä myös muutama varsin komea könsikkään kuva, täytyy myöntää ;-) Käytiin myös syömässä Italialaisessa ravintolassa, Pale söi vaaaaaltavan ison pepperoni-pizzan ja Anu elämänsä parhaan pasta-aterian. Ja erikseen täytyy mainita, että ensimmäinen ravintola, jossa ruokalistat sai myös englanniksi! Ei tarvinnut arvailla, mitä annos sisältää, vaikka aika hyvin jo luetaan noita saksalaisiakin listoja!
Illalla Anu lähti vielä Suzin kanssa tanssimaan, testatiin paikallinen disco nimeltä A1. Pale oli niin väsynyt, että jäi kotiin, mutta ensi kerralla kyllä lähtee taatusti mukaan! Disco oli iso ja MELUISA, musiikki soi kauheen kovalla ja mesta oli puolenyön jälkee nii täynnä, että liikkumaan, saati tanssimaan ei meinannu mahtua. Hauskaa oli silti, jorattiin itsemme väsyksiin ja kuunneltiin myös komee rumpushow. Mut sanonpahan vaa, että tämän jälkee osaa arvostaa suomalaista tupakkalakia, joka kieltää tupakoinnin julkisissa tiloissa, sillä se käry ja savu oli ihan kamalaa. Varsinki loppuillasta se kävi niin sankaks että hengittäminen oli hankalaa ja silmät vuosi ja en oo muuten eläissäni haissu nii pahalle ku kotiin tullessani, tukka ja vaatteet kätys ihan mahottomasti!

Tällästa taidetta me osataan arvostaa;-) 

Italian restaurant, L'Osteria 

Pale ei malttanu odottaa, että kuva napataan.. 

Omnomnom!

Naminami pastaa, varsinki toi kastike oli heeerrkkua. 

Maailman paras Panna Cotta ja tuoreet mansikat<3

Ihana Pale! 

Anun tanssijalkaa jo menotti..

Parin puolalaisen tytön kanssa, keiden yhteystiedot saatii meidän KV-koordinaattorilta, sovittii tapaaminen ens lauantaille, mennää yhes syömään sillon :-) Jee, saadaan sosiaalista piiriä laajennettua tästä nykyisestä, johon kuuluu lähinnä työkaverit (vaikka ne onkin huippuja). Marianne (se meidän buddy) on ollu vähän pettymys, sillä ei oikeen koskaa oo aikaa meille, ja on useempaa otteesee perunu jo sovitun tapaamisen/on vaa jättäny tulematta ja nyt häipy sit kuukaudeks Thaimaahan, ni siitä ei kyllä suuremmin oo meille iloa ollu.. Mutta pakko kai sitä jotain negatiivistakin täällä pakko on olla! :-D

Ps. Sää oli loppuviikosta ihan kamala, sato ihan hulluna lunta ja tuulla hujelsi nii että pystyyn oli jäätyä, eli uus talvi tänne saatiin vaikka kevättä jo toivottiin tulevaksi.. :-(

"Ota nyt äkkiä ne kuvat, tänne jäätyyyy!"

ps. kun näin tän kuvan, repesin lähes yhtä paljon ku tälle:

Tsaü,

Anu ja Pale