Anu ja Pale/ShoppingShopping!!

Guten tag!

Ette usko mikä ihana lauantai meillä oli nyt viikonloppuna! Oltiin siis KOKO päivä shoppailemassa ihan törkeen isossa ostoskeskuksessa tääl Linzis :-) Ostari on nimeltää PlusCity, ja oli sit tosiaa niin iso pytinki et ehdittii päivän aikana kiertää ehkä kolmasosa siitä... Voidaanpahan hyvällä omatunnolla tulla uudestaankin, on iha uudet kaupat sillon, ku kierretää niitä osia mitä ei nyt ehditty ;-D

 Kaunis lasikupoli keskellä kauppakeskusta.

Pätkä yhdestä lukemattomista shppauskäytävistä! Oikea himoshoppaajan paratiisi :-D

Olispa Suomessakin tällasia..

Ja osuttiin kyllä just oikeeseen aikaan shoppailee, siel oli hullut loppualet menossa joka liikkeessä. Eli tehtiin sit molemmat tosi hyvii löytöi pikkurahalla. Mukaan tarttu niin mekkoa, puseroa, boleroa, hupparia kuin neuleitakin. Teidän ois pitäny nähdä Palen onnesta hehkuvat silmät, kun se löysi itselleen täydellisen pinkin topin! :-) Anu puolestaan rakastui mustaan pitsipuseroon, jota ei todellakaan ekana olisi itselleen osannut ajatella.. Ja löydettiin yks uusi kiva vaatekauppa, jota ei Suomesta löydy, nimeltään Bershka. Siel oli myös miesmyyjä, jolla oli tosi makee Adam Lambert-tukka, se tuntuu täällä olevan muodissa ku melkee jokasel vastaantuleval jätkäl on sellanen!

Joku onnellinen shoppailija!

Ihanan shoppailupäivän kruunasi tietysti meidän kulinaristien näkökulmasta täydellinen ravintola nimeltään Mongolian BBQ. Paikka toimi buffet-periaatteella niin, että sait kerätä lautasellesi kaikkea haluamaasi (raakaa lihaa, mereneläviä, kasviksia, pastaa..) ja sit kiikutit lautasen kokille, joka grillas eväät sulle isolla wokkipannulla. Tarjolla oli perus kanan, possun, lampaan ja lohen lisäksi tarjolla mm. simpukoita, kengurua ja mustekalaa! Kenguru maistui hyvälle, tosin makua ei osattu oikein verrata mihinkään aiemmin maistelemaamme. Ja Pale maistoi mustekalaakin, Anun makuun se näytti liian limaiselta ja hän keskittyi simpukoiden popsimiseen :-D Tietysti buffettiin kuului myös alkukeitot ja salaatit ja loppuhuipennuksena kokonainen jälkiruokapöytä, josta maisteltiin ihan kaikkea. Ylivoimainen suosikkimme oli kookoshyytelö, voi veljet että oli namia! :-P Myös tuore ananas maistui ihanalle. Ja tässä kohtaa pitää mainita, ettei kumpikaan oo varmaa eläissään syöny niin paljon ku tuolla!

tosta siis ensin valittiin minkä makunen kastike sait otettiin sen  värinen lätkä tosta reunasta irti.

Palen alkuruuat

siinä on se raaka versio joka vietiin sinne kokille...

...ja tadaa, siinä on sitten kaikki aineet grillattuna ja kastikkeeseen laitettuna!

lisukkeena tietysti riisiä

Mongolian BBQ

Ruokaaaaaaa!!

Alkukeitto menossa, salaattilautanen odottaa ;D

Anun merenelävälautanen, simpukoita & kalaa 

Jälkkäriiiiii

Lauantaina tääl oli myös tosi kaunis ilma, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli kirpakka pakkanen (täkäläisellä mittapuulla eli mittari näytti ehkä -7..) Ihanan sään vuoksi reippailtiinkin aamulla kävellä tramilta eli ratikalta sinne PlusCityy joku 1,5km matka, vaik bussilla ois päässy etuovelle. Raikas ilma teki kyllä hyvää, ku tääl on ollu niin harmaata melkein koko ajan, pilvet roikkuu melkein maassa asti.

Sunnuntaina sit oli taas siivous ja pyykkipäivä, eikä se tietenkään voinut taaskaan sujua kommelluksitta. Nimittäin ku mentii pyykkitupaan, saatiin huomata et kone ei toimi eikä siihen tullut ollenkaa virtoja. Siinä sitten pohdimme ongelmaa ja mietittiin nyrkkipyykille ryhtymistä, koska puhtaita vaatteita enää aivan hirveästi ollut jäljellä. Päätettiin kuitenkin odottaa viel maanantaiaamuun, sillä kumpaakaan ajatus nyrkkipyykistä ei suuremmin houkuttanut. Siivouspuolella ongelmana taas oli, että parempi imuri oli kateissa ja jouduttiin käyttää sitä, joka ei ime melkein mitään eli turhaa touhua käytännössä. Ja moppikin piti metsästää osina käytävältä, eikä luuttuosaa löytyny ollenkaa, eli eipä sitten mopattu. Ei ois haluttukkaa! :-D No, pelastukseksi voidaan sanoa, että Anu onneks löys sen luutun paljo myöhemmin illalla, ku seikkaili käytävillä..

Siivoamisen lisäksi sunnuntaipäiväämme kuului paikallisen perinneherkun, leberkäsen, maistelua. Se kai on lähinnä joku makkara, mut kinkun kokonen ja siitä sitä kauppias leikkaa asiakkaille näiden haluamia siivuja. Makuvaihtoehtoja on useita, päädyttiin tällä kertaa molemmat semiturvalliseen juustovaihtoehtoon. Se olikin kyllä hyvää, eli tätä syödään uudestaakin! Ja jälkkäriks käytii Eiskönigillä herkuttelee ihanilla kakuilla... :-P
Katottii myös Magic Mike, se miesstripparileffa jos Channing Tatum näyttelee. No, se ei kyl ollu oikee mistää kotosin koko leffa, juonesta ei nimittäi ollu tietookaa. Mut ehkä sen idea olikin, et naiset kuolaa puolialastomia, kieltämättä komeita miesvartaloita, eikä tajua ettei leffassa oo mitää sisältöä.. :-D

ssiinä meidän kakkuset!

Ps. maanantaiaamuna pyykkikone toimi!!! Hurraa, ei nyrkkipyykkiä ainakaan vielä! :-)))


Pale ja Anu

Paula-Maija// du bist sehr lustig!

Hallo!

Kaikenlaista on tapahtunut näiden kahden viikon aikana työrintamalla. Tässä nyt ensimmäisenä kuvia täällä niin paljon puhutusta flashmobista!

kymmenen pistettä niille jotka bongaa mut näistä kuvista...

semisti porukkaa myös kattoon.. :-D

Flashmobia edeltävällä viikolla oli paljon kaikenlaista. Oli ensimmäinen team meeting työkavereiden kanssa ja puhuttiin ihan ylimalkaisesti kaikesta. Meetingissä ensin kerrotaan omat huolet ja murheet muille ja sitten keskustellaan nuorista ja ongelmista talolla. Esimerkiksi yksi ongelma on ollut se, että kun yksi talolla kävijä on 19-vuotias poika, niin kaikkia ennusmerkkejä lukien se on ollut tosi kiinnostunut mun seurasta. Se tulee mun henkilökohtaselle alueelle (puheviestinnän tunneilta tuttua) ja seuraa mua joka paikkaan yrittäen tehdä muhun vaikutusta. Onneks saatiin asia nyt sit selvitettyä kun yks ohjaaja puhu sen kanssa siitä ja se kuulemma tekee muittenki tyttöjen kanssa samaa ja sille on siitä sanottu aiemminkin, eli osas ottaa asian jotenki tosi hyvin. Me keskustellaan myös tulevista tapahtumista ja muista sellasista asioista :-)

Sitä seuraavana päivänä meillä oli vapaaehtoisten team meeting. Nuorisotalolla toimii todella aktiivinen vapaaehtoisten jengi joka auttaa järjestämään tapahtumia ja todellakin osaavat hoitaa keittiön ja ovat kyllä korvaamattomia kiperissä tilanteissa! Olin koko viime viikon jonkun työntekijän kanssa kahdestaan ja meininki voi äityä aika kovaksikin, joten on mahtavaa että ees keittiötä pyörittää joku muu :-D

Mutta kuitenkin eli vapaaehtoisten kokouksessa esittelin Suomea hienon tietovisailun avulla! Kun näytin kuvia joista yksi oli Kimi Räikkönen nii yks kysy et eihän tää oo Schumacher, olin vaa sillee et c'mon, finnish?!

Tässä vähän kuvia siitä:

kyllä maistu lakkahillo paahtoleivän päällä!

Kysyin että missä on Suomi.. maantieto hallussa!

Vapaaehtoispalaverin jälkeen meillä olikin sitten schneegrillerein, eli siis tehtiin nuotio, lumesta penkit ja paistettiin vaahtokarkkeja ja leipää joka oli kieritetty nakkien ympärille. Oli kieltämättä uusi kokemus mullekin ja suomalaisena tönötin pisimpään nuorten kanssa ulkona ( oon moneen kertaan saanu kuulla että OOT SUOMESTA KOTOSIN, MITEN SULLA VOI OLLA KYLMÄ?)  Mutta on nää kyllä vähän lasikaapissa kasvaneita kun -1 astetta on jo hirweeen kylmä :-D

Siinä meidän schneegrille

let it snow, let it snow, let it snow...

Nuorisotalon nuorista noin 90 % on poikia :-D ja sanotaanko et 85% maahanmuuttajataustaisia.

siinä meidän tarjottavat. Huomautin pojille että laittakaa takki päälle, mutta sitte Sabrina eli mun työkaveri sano että et oo niiden äiti, jos ne on huomenna kipeitä ni omapaha on ongelmansa! :-D

ja  hyvä menestys tämä oli !

Tosiaan, tämä viikko olikin sitten astetta raskaampi... Yks meidän työntekijöistä joutu tekeen edellisviikonloppuna ihan sikana ylitöitä kun yks nuori oireili aika pahasti, joten olin koko viikon jonkun työntekijän kanssa kahdestaan. Maanantaina oli pieni tappelunpoikanen, joka kuitenkin sitten yritettiin selvittää parhaamme mukaan. Ensimmäiset kaks viikkoo toimi hyvin sen takia, koska otin vaa kontaktia nuoriin mutta nyt sitten ku pitäs alkaa kerään sitä auktoriteettia, oon ihan hukassa koska nuoret ei "ymmärrä" kun käsken niitä englanniks. Moneenkaan tilanteeseen en osaa sanoa oikein mitään ja musta tuntuu että ne tekee musta vähän myöskin pilaa saksaks. Helppoahan se on ku en ymmärrä mitään :-D Mut oon ainaki hyvin onnistunu pitämään maskin naamalla, enkä toivottavasti oo näyttäny mitään sortumisen merkkejä. Ensi viikolla aion kysyä työkavereilta että mitkä ois semmosia tärppilauseita johonkin vaikeisiin tilanteisiin, jotta en aina vaan seisois huuli pyöreenä tai joutuis huutaan jotakuta apuun tilanteeseen. 

Olis varmaan kuulunu pyytää apua jo viime kerralla koska tosiaan perjantaina (hyvää viikonloppua vaan kaikille :-)) kaikki tiivisty siihen että ne kaks poikaa tosiaan alko tappeleen ja siinä oltiinkin sitten ihan ambulanssin ja poliisin tarpeessa. Toivon tosiaan vaan että ne ei sitten oikeesti menny siitä nuokkarilta vaan tappeleen lisää. Täällä porukka on nimittäin tosi jengiuskollista. molemmilla pojilla oli omat tukijoukot ja tappelu täysin valmiina. Katotaan sitte ensi viikolla että miten asiat lutviutuu...

Alan koko ajan oppiin enemmän saksaa. On myös makeeta huomata et yhä useempi nuori yrittää puhua mulle kanssa englantia. Saan yleensä aikaan semmosia hyväntahtosia naurunpyrähdyksiä kun sanon jotain saksaks, sekä ohjaajilta että nuorilta. Ykski nuori sano mulle että sä ajattelet liikaa, mieti enemmänkin sillee että puhuminen on ku musiikkia. Yritin kovasti ja epäonnistuin.

Oon muuten tän kolmen viikon aikana saanut aikaiseksi tällaisen projektiluontoisen homman: 

eli siis näillä on semmonen huone ku proberaum, jossa on mikrofonit ja kaikki vehkeet. Tein niille sitten uudet kansiot joissa on sanotukset valmiina ja aakkosjärjestyksessä!

Vaikka tää työ on ollut aika raskasta nyt ainakin viime viikolla, niin täytyy myöntää että on myös niitä tähtihetkiä kerennyt jo kokemaan. Täällä on yks semmonen veljeskaksikko, joilta toiselta puuttuu käsi. Se on siis kasvanut vaan vähän yli kyynärnikaman ja ollut ihan syntymästä asti sellainen. Kävin yks päivä kattoon ku ne pelas bilistä, ja se toinen veli toimi sen toisen veljen toisena kätenä, mikä oli mun mielestä näin ulkopuolisena katottuna aivan mielettömän ihanaa ja aitoa välittämistä. En ikinä unoha sitä hetkeä kun se autto sitä sen veljeä.

Toinen oli se, kun yks nuorista tuli kysymään että autanko sitä sen enkun läksyjen kanssa. Siis tää tyyppi ei osaa ollenkaan englantia tai ihan vaan pari sanaa ja silti se tuli kysymään multa eikä keltään toiselta työntekijältä. Siitä tuli tosi hyvä mieli!

Katotaan taas ensi viikon loppupuolella että mihin suuntaan täällä asiat liikkuu... Aikamoista hulabaloota ollut nyt mutta onneks ens viikolla taas meitä on useempia töissä samaan aikaan. Ja jos tällä viikolla oikeesti mentäis sinne karaokebaariin...

Auf Wiedersehen, 

Pale

ps. tässä vähän kevennystä, otin vaan simppelisti kengät pois ja mihin ne jäikään... :-D

Anu/ Paha poliisi ja kärähtänyt omenapiirakka

Halo!

Työviikko takana, joten aika luoda teille tilannekatsasus siitä, missä mennään. Tällä viikolla olikin kaikenlaista happeningia!

Tiistaina meillä oli tiimipalaveri. Esittelin siellä mun Suomi-päivä prokkiksen alustavia suunnitelmia, tarkoituksena olis kokata nuorten kanssa perunarieskaa, karjalanpaistia ja mustikkapiirakkaa. Lisäksi Suomi-tietovisa, suomalaista musiikkia (uskokaa tai älkää mut mun pomo on Eläkeläisten fani, se on ollu kattoo niitte keikkaaki tääl Linzis joskus viime vuonna!! :-D Lisäksi HIM ja Sunrise Avenue on tääl suosittuja ja soi radiossakin) ja sit jotain pelejä ois tarkotus pelata, aattelin et ainakin mölkkyä vois kokeilla täällä. Eukonkanto, avantouinti ja suojalkapallo on ehkä vähän liian erikoisia toteutettaviksi... :-D Työkaverit tuntu olevan innoissaan, toivottavasti nuoret sit on kans. Ainii, ja joku pieni workshoppi suomenkieleen liittyen ois tarkotus kans sisällyttää päivään, pinssejä ois kiva tehä suomalaisil teksteil jos vaan löytyy pinssikone jostakin. Mut tää nyt on vasta ihan alustavaa suunnitelmaa, kattoo sit millaseksi päivä lopulta muotoutuu.

Alkuviikko suju nuorten kanssa rauhallisesti. Pääsin sit pelailee paljo niiden kaa, alan pikkuhiljaa päästä jyvälle pöytäjalkiksesta. Oottakoon vaan velipoika, voitan sen siinä lajissa kunhan tuun täältä takasin Suomeen! :-D Nuoret alkaa myös olla rohkeempia käyttää englantia, juttelin usean sellaisen kanssa kuka aiemmin ei oo uskaltanu sanoo mulle paljo mitää. Juteltii nuorten tulevaisuuuden haaveista ja koulun sujumisesta jne. Täällä tuntuu tosi monella nuorella tulevaisuuden kuvat olevan aika epäselviä, eivät tiedä oikein mitä haluaisivat tehdä ja lisäksi aikovat mennä koulun loputtua suoraan töihin eivätkä opiskella mitää ammattia (lue=tarvitsevat kipeästi rahaa). Eli hanttihommiin päätyvät, ja taloudellisesti heikommasta asemasta pääseminen on vaikeaa. Varmasti monella vaikuttaa se, että koulu ei mene kovin hyvin.. On jotenki turhauttavaa huomata, kuinka tuo heikompi yhteiskunnallinen asema periytyy vanhemmilta lapsille. Tääl nuokkaril me koitetaankin auttaa ja tukee nuoria koulunkäynnissä niin, et saisivat sen kunnialla suoritettua ja innostuisivat jatko-opiskelemaan.

Keskiviikkona ja torstaina leivoin omenapiirakkaa nuorten kanssa! Tai siis minä toimin ohjeistajana ja pari nuorta teki. Se oli hauskaa, varsinkin kun minä ohjeistin enkuks ja nuoret kysy saksaks :-D Mut hyvin ymmärrettii toisiamme ja valmista saatiin aikaiseksi! Keskiviikon piirakka vähän kärähti, koska uuni oli vissiin tehokkaampi ku mitä ohje oli ajatellu, siinä sanottiin et 200 astees 40 min ja 30 min kohdalla huomasin et nyt alkaa kärytä. Torstaina sit laitoin uunin vaa 175:n, ni tuli ihan täydellinen piirakka! :-P Ja nuoret oli kamalan ylpeitä, ku ne osas leipoo mun kanssa :-D

Perjantaina meil oli pöytätennis-turnaus. Muut ohjaajat oli organisoimassa ja valvomassa sitä, ja mun vastuulle jäi vahtia "baarin" eli oleskelupuolen tapahtumia. Niissä riittikin valvomista, sil meil oli perjantai-illan kunniaksi tupa täynnä eli yli 70 nuorta illan aikana.. Se taas tarkoittaa myös ongelmia ja hurjaa energia-määrää. Eli jouduin kyl todella pistää itteni pari kertaa likoon ja olee paha poliisi, että sain homman pysyy aisoissa. Useampikin poika meinas alkaa tapella ja lisäks pari ihan idioottia jätkää käpälöi ja kohteli aikas kovakouraisesti yhtä nuorempaa tyttöä. Tyttö selvästi ei pitänyt tilanteesta, mut ei uskaltanu sanoo mitää, ni menin sit väliin. En tiiä ymmärsivätkö pojat muuta kuin "stop ja don't touch", mut pidin niille hirveen luennon enkuks siitä, kuinka jokaisella ihmisellä on oma yksityinen alueensa eikä kukaan saa mennä sinne ilman lupaa eikä pojat muutenkaa ole oikeutettuja kohtelee tyttöjä sillä tavalla. Kysyin tytöltä myöhemmin kahen kesken, mitä hän itse ajatteli tilanteesta, ja hän sanoi sen olevan tosi kurjaa. Jouduin viel toisenki kerran puuttuu poikien tekemisiin tytön suojelemiseksi, onneks sillon myös yks toinen ohjaaja tuli kaveriksi. Mut oon semiylpee siitä, kuinka sain tilanteet pitkälti yksin hoidettua! :-) Vaikka yks pojista ilmotti mulle et "I don't like you" ku komensin sitä, enkä antanu sen tulla nojailee käsi mun olkapäällä :-DDD No, tulipahan testattua et mulla on jo ainakin jotain auktoriteettia noihin huligaaneihin, tosin se vaatii aika napakkaa kielenkäyttöä ja välillä äänen korottamista.
Se, mitä kaipaan lisää, on et pystyis oikeesti keskustelee noist tilanteista nuorten kaa, et miks jotain ei saa tehdä/miksi ne tekee sitä/mitä ne ite ajattelee jne. Nyt muut ohjaajat joutuu tulee mun avuksi ja hoitaa noit juttui, ku nuoret ei ymmärrä nii hyvin enkkuu ja mun saksan taidoilla ei viel tuollaisia keskusteluja käydä. No, pääasia et tilanne menee koko ajan parempaan suuntaan ja pääsen paremmin ja paremmin sisään tuohon homman :-)

Katotaanhan sitten mitä ensi viikolla tapahtuu, innolla odotan! Mut sitä ennen rentoudutaan ja nautitaan viikonloppuvapaista Palen kanssa, luvassa ainakin shoppailua vaaaaaltavassa ostoskeskuksessa.. :-)


Anu

Anu ja Pale/ Elämän pieniä nautintoja

Moi kaikki!

Niin se vain viikonloppu vierähti ja uusi viikko starttasi, hyvä hetki päivittää siis meidän kuulumisia täältä Itävallan mailta! Anulla on ollut viimeiset neljä päivää vapaata, koska harkkapaikan työntekijöistä puolet on ollu sairaslomalla ja nuokkari sen takia kiinni. Pale puolestaan on ollut ahkerasti töissä, myös lauantaina ja päässyt nauttimaan vapaasta vain sunnuntaina.

Perjantaina Anu pääsi viimein, viimein ratsastamaan! Kyllä sinne satulaan olikin jo ollut ikävä, tuntui kuin ois kotii saapunu ku tallin ovista käveli sisää ja kiipes uljaan ratsun kyytiin. Olin työkaverini Suzin kanssa liikenteessä, sillä hän etsii itselleen vuokrahevosta ja ajatus ois, että minä sit pääsisin sillä kans ratsastelee. Vastapalvelukseksi sit pitäisin Suzille aina välillä ratsastustunteja, eli täydellinen diili meille molemmille! :-) Tämä hevonen oli 7-vuotias pv-tamma, oikea jättiläinen, sillä säkäkorkeus oli huimat 175cm! Tikapuut oli erityisesti Suzille tarpeen, että se pääsi kyytiin kapuamaan, se kun ei oo mikää pitkä likka! :-D
Ratsastaa neiti oli vähän keskeneräinen, ei vielä liikkunu tasasella kuolaintuntumalla. Kivaa oli kuitenkin! <3 Suzille heppa oli vielä vähän liian raaka, joten jatkamme sopivan hevosen etsintää...

Palen päivä puolestaan kului seuraavan päivän flasmobiin valmistautuessa. Kotiutuessa soi vaan Gangnamstylet päässä! :-D Myöskin pieni epätoivon poikanen alkoi hiipiä kohti kun ei ihan kaikki askeleet menny niin ku elokuvissa mut phy, nicht so schlimm!

Tallista, keskieurooppalaiseen tyyliin hevoset pääsee kurkkii käytävälle:)

Suuri, uljas ratsuni, uskokaa tai älkää mutta nimi oli Ronja!!

Lauantaina Palella oli sitten vuorossa flashmob!!! Ensin mentiin harjotteleen johonki kyseiselle koululle ja näin sen koko flashmobin kokonaisuudessaan, oli ihan makee! Meiän nuorisokeskukselta oli koko flashmobin ainoot pojat, toinen on niiiiiiiiiiiiiiin sulonen et tekis mieli pistää se taskuun ja katella sitä muilta salaa :-) Sen jälkeen mentiin ostoskeskukseen jossa flashmob. Pieni shoppailuhimo iski mutta hillitsin itseni! Siellä sit pyörittiin ja ooteltiin flashmobin alkua. Pienet ongelmat nuorien kanssa varjosti vähän koko hommaa, mutta en sano sen vertaa enempää ku sen että ihan samat ongelmat nuorilla on täällä ku Suomessa... Pistää välillä tuntemaan vähän pahalta:/ Sit alettiinkin odottaa flashmobin alkua. Ostoskeskus, jossa se järjestettiin, oli tupaten täynnä esiintyjistä ja katsomaan kerääntyneistä ihmisistä. Oikeesti, mittakaavaltaan se oli ihan huikeen iso ja siellä oli sikana ihmisiä katteleen. Siihen nähden miten hyvin osasin askeleet nii meni ihan buenosti. Loppuhuipennuksena gangnam style ja voi pojat, kyllä oli hauskaa! Ikävä kyllä mulla ei oo tällä hetkellä videota eikä kuvia flashmobista mutta kuhan saan muistitikun töistä nii pistän sitten!

Anu puolestaan kävi aamulla tunnin lenkkeilemässä (?!) ja muutoin kulutti aikaansa Suzin kanssa tekstailemalla, suunnitellen seuraavaa ratsastusreissua sunnuntaille ja tulevaa iltaa. Eli kun Pale kotiutui spektaakkelistaan, lähdettiin kolmisin kohti Linzin keskustaa. Tarkoituksena oli mennä katsomaan leffaa ja syömään eli viettää täydellistä lauantai-iltaa!:-) Leffaksi oli valittu Life of Pi, se tiikerielokuva, se pyöri täällä onneks alkuperäisversiona eli enkuksi! Suurin osa leffoista kun täällä dupataan saksaks, ni eihän me sellasesta ois mitää tajuttu.. Melkein myöhästyttiin leffasta, ihan viime minuutilla päästiin perille, saatiin liput ja rynnättiin elokuvasaliin, sillä ovet meni kiinni heti meidän perään ja eka traileri pyöri jo. Suzilla oli vähän vaikeuksia löytää meidän asuntolalle, mut niin vaan päästiin nauttii intialaispojan tarinasta ja upeista merimaisemista 3D-elämyksenä! :-) Tosin Pale ei ollut elokuvasta ihan niin innoissaan, kun Anu ja Suzi pyyhki kyyneleitään... Mutta tulipahan nähtyä!

Leffan jälkeen suunnattiin etsii sopivaa ravintolaa. Alunperin ajatuksissa ollut suosittu paikallinen trendiravintola nimeltään Gelbes Krokodil oli täynnä (päivemmällä oltiin jo koitettu tehdä pöytävaraus), joten annettiin Suzin johdattaa meidät päivän teemaan sopien yhteen sen suosikkipaikkaan, nimittäi intialaiseen ravintolaan! Paikka oli tosi kaunis ja rauhallinen, oltii koko mestan ainoat asiakkaat, joten saatiin höpöttää niin kovaan ääneen kuin haluttiin :-D Ja ruoka oli ihanaa, tosi mausteista ja paljonpaljon erilaisia kasvisvaihtoehtoja. Pale söi buffetpöydästä mahansa aivan täyteen ja hyvä mieli palasi ruoan mukana ( Anopin sanoin kiukkunälkä iski!). Anu puolestaan söi kasvisrullan kastikkeella ja salaatilla. Voi pojat, että oli hyvää!! :-P
Ja jälkkäriks tietty ihanat jätskiannokset, Anua tosin jäi harmittaa, että täydelliseltä kuulostanut kakku oli jo siltä päivältä loppu... Kotimatkalla saatiin vielä ihmetellä valtavaa määrää poliiseja kadulla, mitkä lie kokoontumisajot niillä ollu. Syy jääköön ikuiseksi arvoitukseksi meille kaikille :-D Pale oli jo ihan väsy ja suuntas pian sänkyy ja unten maille, ja Anu meni Suzille yöksi. Sai sitten punaviiniä vielä yömyssyksi, kyllä uni maisui sen jälkeen!

Värimaailma ja taulut seinillä oli ravintolassa ihania!

Kyllä ruoka maistui.

Kuvattavia nauratti, Suzia erityisesti meidän turistikuvat ruoasta..

Anun ruoka, omnomnom.

Palen buffet-lautasellinen, morovaan!

Sunnuntaina Anun ja Suzin piti mennä koittamaan seuraavaa hevoskandidaattia, mutta homma peruuntui kalkkiviivoilla, koska omistaja jouti koiransa kanssa eläinlääkäriin, missä meni koko päivä. Niinpä vaan syötiin Suzin vanhempien kanssa päivällistä ja sit Suzi heitti mut kotiin. Palen oli ollu tarkoitus nukkua oikein pitkää, mut tietysti sitä piti herätä jo 9.00, ku kerranki ois saanu nukkuu niin pitkään kuin sielu sietää.. :-D Niin tyypillistä! No, yhdessä sitten siivottiin; sänkyjen alta löyty ihan jäätävät pölykeräytymät! Mut nyt taas kelpaa paljain jaloin kulkee, ku on puhtaat lattiat. Pestiin myös pyykkiä, eikä se tälläkään kertaa menny ihan niinku Strömssöössä... Oltii nimittäi saatu pyykkikortti ostettua aiemmin viikolla, mut valittiin sit sellanen pesuohjelma, et se jätti koneen täyteen vettä! Jouduttii sit pyörittää samat pyykit toiseen kertaa, koska ei viitsitty alkaa lotota, mikä saksankielen sana ohjelmistossa tarkottas pelkkää linkousta :-D No, mut tekemällä oppii, nyt tiedetään sit jo ainakin kaks ohjelmaa, joista toinen toimii ja toinen jättää vedet koneeseen.

 Maisemaa Anun lenkin varrelta, tuo kaukana näkyvä linna/kirkko lienee Pötslingberg, siel on tarkotus käydä keväämmällä!

Tyypillinen aamupalamme, kuivaa leipää ja kurkkua!

Maanantaina nukuttiin molemmat pitkään, kavuttiin sängystä ylös vasta siinä 10.45 aikoihin... Suunnattiin yhdessä Hauptbahnhofille (eli rautatieasemalle) herkkulounaalle, käytiin Eiskönigissä herkuttelemassa! :-P Pale tilasi Palatschinken, joka on paikallinen ihana lettuherkku jätskillä, kermavaahdolla ja vadelmilla. Tosin annos oli niin iso, et lopussa tuli jo paha olo.. Anu puolestaan tilasi ihanan suklaajuustokakun, se oli kyllä taivallista! Mahat herkkua täynnä lähdettiin sit Palen harkkapaikkaan, eli Anu teki sinne vapaapäivänään vierailun. Oman harkkapaikan kaa saatiin sovittua, et Anu saa kuitenkin työtunnit tästäkin, eli hyöty ja huvi yhdistyi. Pääsin kattoo millases paikassa Pale työskentelee, kivan oloinen paikka oli. :-) Nuoret kyllä on Palen paikassa kiltimpiä, vähemmän gangtereita ku X-Treffissä! Tosin tänään siellä oli melkein tappelut käynnissä, pojat joutu pitään toisia poikia erossa toisistaan ihan oikeesti. Tytöstähän ne sit lopulta oli tappelemassa...

Me ollaan täällä ennen kaikkea kulinaristeja ja ruokamatkailijoita, ruoka on niin meidän lempijuttu täällä ;D

kyllä maitto!

Mut tällaista tänne tällä erää, palataan taas uusien kokemusten ja elämysten merkeissä! :-)


Anu ja Pale

Anu/X-Treff kuulumisia

Halo!

Niin se vain työviikko vierähti mukavasti, aattelin nyt tähän päivitellä vähän kuulumisia siltä saralta. Eli maanantaina meil tosiaa oli tyttöjenilta, siitä kerroin jo edellisessä tekstissä. Tiistaina sitten alotettiin aamu tiimipalaverilla, joka kestää kolme (!) tuntia. Se on viikottainen miitinki, jossa työntekijäporukalla käydään läpi edellinen viikko ja siellä ilmenneet asiat, esim. jos joku on saanut porttikiellon tai toiminut muuten typerästi ja meidän tarvitsee pohtia jatkotoimenpiteitä. Käydään myös läpi työntekijöiden omia kuulumisia ja tunnelmia ja ainakin tällä viikolla keskusteltiin myös paljon yleisellä tasolla maahanmuuttajanuorisotyöstä. Täällä tuntuu olevan hyvin samanlaisia ongelmia kuin Suomessakin, isommassa mittakaavassa vain, kun maahanmuuttajataustaisia perheitä on paljon enemmän. Katutyö on täällä koettu erityisen tärkeäksi, samoin matalan kynnyksen nuorisotilat, jotta nuoria saataisiin paremmin kiinni. Syrjäytymisvaarassa täälläkin ovat ennenkaikkea koulunsa keskeyttäneet ja työttömyydestä kärsivät nuoret.

X-Treffissä nuoria käy illan aikana 30-40, perjantaisin enemmänkin.

Lisäksi tiimipalaverissa suunnitellaan tulevia tapahtumia. Helmikuussa on tulossa karnevaalit, joihin mekin päästään osallistumaan! Pukeutumisteemana meil on elokuvien pahikset, yksi työkavereistani tahtoo olla Jokeri ja toinen Ms. Smith. Pitäs vissii koittaa keksiä itelleenki joku kiva hahmo, ideoita otetaan vastaan :-D Ja lisäks matkustetaa jonnekkin (en todellakaan muista paikan nimee) kattoo jotain perinteistä karnevaalikulkuetta, jossa esiintyjillä on punaiset viitat ja maskit! Jännää, en oo koskaa ollu karnevaaleilla ennen, ni ihan mielenkiinnolla kyllä odotan!
Toinen suunnitteilla oleva juttu on näiden hiihtolomaviikolla oleva projektiviikko. Nuokkari ei oo sillo normaalisti auki, vaan pelkästää projekteihin osallituvat pääsee sillon sisään. Sovittiin että yksi noista päivistä olisi Suomi-päivä, kokataan suomalaista ruokaa porukalla ja kehitän muutakin Suomi-ohjelmaa... Jee, mun eka oma prokkis täällä osana tota isompaa projektia, vastaan päivästä kokonaisuudessaan itse :-) Kerron siitä sitten lähempänä tarkemmin!

Nuokkarin aukioloaikana meil oli tiistaina erityisohjelmana sirkusteema. Yksi ohjaaja, Jürgen, osaa vaikka mitä trikkejä, se ite harrastaa akrobatiaa ja noita sirkusjuttuja. Opetti sit nuoria ajaa yksipyöräisellä (minä kieltäydyin pelkurina kunniasta), jonglööraamaan ja tekee diablolla erilaisia temppuja. Oli aika metkan näköstä! Minä sen sijaa pelasin nuorten kaa Unoa, juteltii niiden tulevaisuudensuunnitelmista ja mutua sellasta.

Keskiviikkona alotin työt opettamalla kahdelle pojalle englantia, niillä oli koe tulossa torstaina. Käytiin läpi tien neuvomista, maisemien kuvailua ja kirjeen kirjoittamista. Se oli hauskaa! Muuten päivä sujui aika samaan tapaan kuin tiistai, tosin nuoria oli enemmän ja hulina sen mukaista. Paria poikaa sai useampaan otteeseen olla rauhoittelemassa, kun meinasivat aivan mauttomuuksiin mennä parin tytön edessä esiintymisessä... :-D Ja takavarikoitiin yks Cola-pullo, jonka sisältö haiskahti kovasti vodkalle.

Yöllä täällä satoi ihan hullusti lunta, joku 15 cm! Eli torstaina sen tiesi, mitä nuokkarilla on ohjelmassa, nimittäin lumisotaa.... :-D Pojat oli ihan ku pikkukakaroita, viskovat lumipalloja ikkunoihin ja toistensa pääälle ja kaatoivat pahaa-aavistamattomia hankeen. Onneksi meitä ohjaajia sentään kunnioitetaan niin, ettei kukaan meitä uskaltanu koittaa kastella! Mut nuokkarin lattia lainehti, ku juoksivat sisään ja ulos aivan lumimiehen näköisinä. Onneksi en ite joudu siivoomaan sitä sotkua! :-D
Jouduttiin myös antaa porttikielto kahdelle pojalle tänään, koska saivat todellisen tappelun aikaseksi. Syytä en ihan tarkkaan ymmärtäny, mutta jotain typetää jostain takista... Olivat toistensa kurkussa kiinni, piti yhden miesohjaajan mennä väliin etteivät oikeesti hakanneet toisiaaan. Tuntuu, että noilla on pinna aika lyhyt ja hermostuvat ihan olemattomista asioista. Joka päivä joku tappelee tääl, mut ei yleensä mee noi vakavaksi. Oon huomannu et mun on melko hankala puuttua noihin niiden kiistoihin, kun puhun tietysti enkkua ja ne taas ei tajua sitä juurikaan, varsinkaan kiihtyneinä. Enkä minä vastaavasti saa selkoo kiistan syystä ku puhuvat joko saksaa tai omaa äidinkieltään. Niinpä oon todennu fiksuimmaks, et aina kun havaitsen jotain kahakointia, otan jonku toisen työntekijän mukaan, ni saadaan homma kunnolla selvitettyä. Sillon kun ovat rauhallisemmassa mielentilassa, keskustelu onnistuu myös enkuksi, oon iloinen kuin moni tääl on oikeesti alkanu jutella mun kaa enkuks, vaikkei kielitaito ehkä niin korkea olekkaan :-)

Näin paljon lunta tuli meidän hoodeille yhdessä vuorokaudessa!

Perjantain ja lauantain työt peruuntu ja sain vapaata, koska kaksi työntekijöistä sairastui, eikä porukkaa ois ollu enää tarpeeks pitää ovia auki (vähintään kolme pitäs aina olla paikalla, joista yksi "vanha" työntekijä). Niinpä mulla onki nyt neljä päivää vapaata pe-ma, seuraavan kerran töitä vasta tiistaina! :-) Pitää vaan koittaa keksiä puuhaa itselleen, koska Pale on töissä pe, la ja ma, ni ei oikee yhdessä päästä lähtee mihinkää.  Mut noista vapaapäivien kuulumisista kerron sitten myöhemmin lisää, nyt suuntaan lenkille ku aurinko paistaa tääl kerrankin!! :-)

Schöne Wochenende!

Anu

Paula-Maija// Huikeita työkavereita ja matkantekoa töihin

Heips!

Olin tässä eilen ja tänään jotenkin tosi jännittävällä tuulella joten ajattelin tehdä postauksen, jossa esittelen teille reittini töihin, sekä löpisen turhia jotta voitte mennä ihan sekaisin siitä että mitä tarkoitan ja millä :-)

Tässä on minun puoleni meidän sviitistäni. Siitä aina aamuisin nousen ja istahdan tuohon tuolille ja syön aamupalan. Anun puoli huoneesta on tismalleen samanlainen, sillä on vaan erilaiset lakanat ja siistimpi pöytä....

Tätä katua aina kävelen ja siinä on hassuja puita ;>

Linz Hauptbahnhof eli päärautatieasema on vähän päälle 10 min kävelymatkan päässä meidän asuntolasta

Varsinkin päivällä on ihanaa mennä junalla töihin kun voi kattoo ikkunasta ulos ja nähdä ihanaa maaseutua sekä söpöjä itävaltalaisia taloja. En vaa viittiny junassa leikkiä turistia kun täällä päin junat on jaettu semmosiin koppeihin joihin mahtuu kuus ihmistä istumaan ja sitten ovi vedetään kiinni. Olisin vähän varmaan herättäny ihmetystä kun kuvaan ikkunasta ohi menevää maisemaa. Musta on kuitenkin kiva mennä junalla, koska siinä kerkee sopivasti vähän rauhottumaan. 

Tässä yritin ottaa kuvaa Attnang-Puchheimin keskustasta, kun se on sehr süss, mut sitten sinne olikin ilmestyny superrumat metalliaidat enkä saanu kuvattua muuta kun tätä puuta :-D

Attnang-Puccheimin katukuvaa

Kirkko sattuu myös matkan varrelle

Katu jossa on hirveen pelottava koira! hitto et säikähin sitä kerran illalla..

Nyt on eessä jyrkkä mäki...

...

...ruuat kainalossa selvisin voittajana!

sit viimesenä tulee seinä, joka on täynnä graffitteja. Veikkaisin että tässä ois Attnang-Puchheimin vaakuna..

Mjoo. Nää kaks päivää on ollu aika huikeita. Mun työkaverit on tosi kivoja, ja ens viikolla ne vie mua ja Anua vähän käymään Linzin yöelämässä. Pääsen karaokebaariin!!!!!!!!!! Supa! Sit Sarah tosiaan lupas näyttää mulle ja Anulle kaikki parhaat ruokapaikat ja voidaan myöskin käydä vieraileen toistemme harkkapaikoissa :-)

Myöskin nuoret on yllättäny mut tosi positiivisesti. Ne alkaa jo vähäsen tottumaan muhun ja yhä useempi tulee joka päivä sanoo jotain tai ees moikkaamaan. Täällä on tapana nuorilla tulla ihan sanoo kaikille jotka ne tuntee kädestä pitäen päivää. Ne kiertää säännöllisesti kaikki ja puristaa kädestä. Myöskin osa antaa poskisuudelmia ja halaa toisiaan. 

Mun työkaverit on tosi optimistisia mun saksan oppimisen kanssa. Ne on ihan varmoja että loppuajasta pystyn ihan käymään jo keskusteluja saksaks noiden nuorien kanssa. Saapa nyt nähdä... Tuntuu että ehkä pientä ymmärtämistä syntyy joka päivä, mut puhetta on kyllä erityisen vaikeeta seurata kun ihmiset puhuu niin nopeesti. Saan vaan yksittäisiä sanoja kiinni ja jotain tosi helppoja lauseita, mut kait se on parempi ku ei mitään.

Huomenna ois tarkotus pitää pientä esitelmää Suomesta nuorisokeskuksen vapaaehtoisille. Ajattelin ensin kysyä niiltä että tietääkö ne missä suomi on, ja kertoo sen paikan kartalla. Sit ehkä vähän pitää pientä tietokilpailua siitä että mitä ja ketä tulee suomesta. Pitäs vielä powerpoint tässä siitä vääntästä....

Sit ois vielä flashmobin askeleiden opettelua. Onneks sain tänään Sabrinalta tikulla ne et voin harjotella niitä täällä asuntolassa. Kynnys on vaan aika suuri kun ollaan Anun kanssa täällä molemmat koko ajan, tilaa ei oo ihan älyttömästi ja voin kuvitella kui tyhmältä voi ihminen näyttää......... No mennään ainaki ylpeydellä vähän sheikkaa buudii miten sattuu :-DDDDDDDD

Jesp, mut ei kait tässä muuta, toivottavasti saadaan siitä flashmobista sitten video et voitte yrittää bongailla meikäläistä sieltä! 

Tschüss! :-)

Pale