Olin tässä eilen ja tänään jotenkin tosi jännittävällä tuulella joten ajattelin tehdä postauksen, jossa esittelen teille reittini töihin, sekä löpisen turhia jotta voitte mennä ihan sekaisin siitä että mitä tarkoitan ja millä :-)
Tässä on minun puoleni meidän sviitistäni. Siitä aina aamuisin nousen ja istahdan tuohon tuolille ja syön aamupalan. Anun puoli huoneesta on tismalleen samanlainen, sillä on vaan erilaiset lakanat ja siistimpi pöytä....
Tätä katua aina kävelen ja siinä on hassuja puita ;>
Linz Hauptbahnhof eli päärautatieasema on vähän päälle 10 min kävelymatkan päässä meidän asuntolasta
Varsinkin päivällä on ihanaa mennä junalla töihin kun voi kattoo ikkunasta ulos ja nähdä ihanaa maaseutua sekä söpöjä itävaltalaisia taloja. En vaa viittiny junassa leikkiä turistia kun täällä päin junat on jaettu semmosiin koppeihin joihin mahtuu kuus ihmistä istumaan ja sitten ovi vedetään kiinni. Olisin vähän varmaan herättäny ihmetystä kun kuvaan ikkunasta ohi menevää maisemaa. Musta on kuitenkin kiva mennä junalla, koska siinä kerkee sopivasti vähän rauhottumaan.
Tässä yritin ottaa kuvaa Attnang-Puchheimin keskustasta, kun se on sehr süss, mut sitten sinne olikin ilmestyny superrumat metalliaidat enkä saanu kuvattua muuta kun tätä puuta :-D
Attnang-Puccheimin katukuvaa
Kirkko sattuu myös matkan varrelle
Katu jossa on hirveen pelottava koira! hitto et säikähin sitä kerran illalla..
Nyt on eessä jyrkkä mäki...
...
...ruuat kainalossa selvisin voittajana!
sit viimesenä tulee seinä, joka on täynnä graffitteja. Veikkaisin että tässä ois Attnang-Puchheimin vaakuna..
Mjoo. Nää kaks päivää on ollu aika huikeita. Mun työkaverit on tosi kivoja, ja ens viikolla ne vie mua ja Anua vähän käymään Linzin yöelämässä. Pääsen karaokebaariin!!!!!!!!!! Supa! Sit Sarah tosiaan lupas näyttää mulle ja Anulle kaikki parhaat ruokapaikat ja voidaan myöskin käydä vieraileen toistemme harkkapaikoissa :-)
Myöskin nuoret on yllättäny mut tosi positiivisesti. Ne alkaa jo vähäsen tottumaan muhun ja yhä useempi tulee joka päivä sanoo jotain tai ees moikkaamaan. Täällä on tapana nuorilla tulla ihan sanoo kaikille jotka ne tuntee kädestä pitäen päivää. Ne kiertää säännöllisesti kaikki ja puristaa kädestä. Myöskin osa antaa poskisuudelmia ja halaa toisiaan.
Mun työkaverit on tosi optimistisia mun saksan oppimisen kanssa. Ne on ihan varmoja että loppuajasta pystyn ihan käymään jo keskusteluja saksaks noiden nuorien kanssa. Saapa nyt nähdä... Tuntuu että ehkä pientä ymmärtämistä syntyy joka päivä, mut puhetta on kyllä erityisen vaikeeta seurata kun ihmiset puhuu niin nopeesti. Saan vaan yksittäisiä sanoja kiinni ja jotain tosi helppoja lauseita, mut kait se on parempi ku ei mitään.
Huomenna ois tarkotus pitää pientä esitelmää Suomesta nuorisokeskuksen vapaaehtoisille. Ajattelin ensin kysyä niiltä että tietääkö ne missä suomi on, ja kertoo sen paikan kartalla. Sit ehkä vähän pitää pientä tietokilpailua siitä että mitä ja ketä tulee suomesta. Pitäs vielä powerpoint tässä siitä vääntästä....
Sit ois vielä flashmobin askeleiden opettelua. Onneks sain tänään Sabrinalta tikulla ne et voin harjotella niitä täällä asuntolassa. Kynnys on vaan aika suuri kun ollaan Anun kanssa täällä molemmat koko ajan, tilaa ei oo ihan älyttömästi ja voin kuvitella kui tyhmältä voi ihminen näyttää......... No mennään ainaki ylpeydellä vähän sheikkaa buudii miten sattuu :-DDDDDDDD
Jesp, mut ei kait tässä muuta, toivottavasti saadaan siitä flashmobista sitten video et voitte yrittää bongailla meikäläistä sieltä!
Tschüss! :-)
Pale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti