Anu&Pale/Alpit ja Mikkoa

Tsau!

Tässä taas tovi ehtinyt vierähtää viime postauksesta, niin koitetaan saattaa teidät ajan tasalle meidän kuulumisista ja tekemisistä täällä Itävallan ihmeellisessä maailmassa. Viime viikon kohokohta Palelle oli tietty Mikon vierailu täällä Linzissä, Anun taas se kun viimein päästiin Alpeille laskemaan. <3

Rinteeseen lähdössä!!

Eli Mikko tosiaan saapui tänne Linziin Palen iloksi tiistaina. Samana iltana suunnattii Roxiin (se karaokebaari), siitä alkaa muodostua meidän kantispaikka. Mikko tutustui paikallisiin oluisiin, Pale pääsi laulamaan ja Anu tutustui johonkin management leaderiin, joka oli matkustanu tyylii maailman joka kolkassa, ja joka meidän kaikkien yllätykseksi kertoi, että hänen lempipaikkansa Suomessa on Jyväskylä ja siellä erityisesti (nyt jo edesmennyt) Raatikellari :-DD Juttua sen kanssa riitti sen verran, et se myöhästy vikasta tramista, ja joutu tilaa taksin kotiin, koska oli aamulla menossa seitsemäksi töihin :-D Mikko sano, että se ois numeroa kaipaillu ja siksi vitkutteli, mutta Anulla ei ollut kaverin suhteen mitää syvempiä aikomuksia, joten numero jäi miesparalta saamatta!

Torstaina Anun Ponin omistajat sit lunasti lupauksensa, ja vei mut syömään ravintolaan! :-) Se oliki sit täys kierros alkukeittoineen, salaatteineen, pääruokineen (herkullista Wiener Schnitzeliä) ja jälkkäreineen (paljo parempi Eispalatschinke ku edellinen mitä söin!). Ja parasta oli, että ravintola sijaitsi sen tallin päädyssä :-D Eli ratsastuksen jälkee vaa mentii sinne, Anulla chapsit jalassa ja ridahousut jalassa, onneksi siellä ei ihan kauheen montaa pukumiestä ollu vielä aamulla paikalla!

Pale joutui ahkerasti työskentelemään koko alkuviikon joten jätti sitten Mikon oman onnensa nojaan pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Onneks Mikko sitten löysi insinööreilylleen sopivan vierailuopaikan, Ars Electronican. Ei olla Anun kanssa vielä sinne päästy vierailemaan mutta onhan tässä hurjat kaksi viikonloppua jäljellä eksyä sinnekin...Torstaina Mikko tuli mun mukana mun harkkapaikkaan, tosin oli hiljaista kuin hautausmaalla joten lähdettiin sitten tuntia aiemmin kotiin. Perjantaina käytiin Mikon kanssa pluscityssä shoppailemassa, ostin ihanat korkkarit ja kahet housut vero modasta, Mikko osti satoja_paitoja.... Sit käytiin syömässä missäs muuallakaan kuin mongolian bbqssa<3

Lauantaina oli sit ihan sairaan superia, mentii Anu, Pale ja Mikko laskettelemaan ALPEILLE!!! Skiresort oli nimeltään Dachstain West, sijaitsi melko lähellä Salzburgia. Koska junalla/busseilla ois menny aika kikkailuksi, ja oltas oltu aikataulujen suhteen paljo sidotumpia, päätettiin vuokrata auto ja sillä suorittaa päiväreissu rinteeseen, ja yhdistää samaan reissuun sit vielä Salzburgissa käynti, lähellä kun kerran jo oltiin ja Mikon serkku sattui opiskelemaan siellä parhaillaan. Aamutuimaan lähdettiin jo matkaan, ja Mikko oli tietty värvätty kuskiksi (Anua ja Palea molempia vähä arvelutti lähtee ajaa täkäläisiä hitusen vilkkaammin liikennöityjä teitä, ja toisaalta nyt saatiin sit keskittyä maisemamatkailuun). Navigaattori ohjas meidät autobahnin sijaan pikkuteille, ja ajetttii sit mutkaisua vuoristoteitä pienien kylien keskellä, oli kyllä tosi upeita maisemia, ja vuoret oli niin valtavia, että olo tuntu kovin pieneltä. :-) Löydettii lopulta myös perille, ja pieni urhea automme jaksoi kivuta 2500m, jossa lippukassa sijaitsi. Siellä meille tosin selvisi, että kamat olisi pitänyt vuokrata alhaalta edellisestä kylästä, joten ei muuta kuin takaisin ja uudestaan ylös :-DD No lopulta kuitenkin päästiin matkaan, eli lipunmyynnistä jatkettiin isolla gondolilla huimiin korkeuksiin, se kuljetti meidät lähes 2900m! Kurjaa oli se, että sää ei todellakaa suosinu meidän reissua, vaan vuorilla oli ihan hirveen sumuista, ja koko päivän sato räntää/lunta, joten ei nähty gondolista (tai muutenkaan koko laskettelun aikana) juuri mitään. Tosin Pale oli siitä tyytyväinen, sillä tajusi kärsivänsä pahasta korkeanpaikan kammosta, ja meinas pyörtyä kun tajus joutuvansa siihen gondooliin ja kun näki miten jyrkästi se nousee.... Ei tuntunu nii pahalta, ku ei nähny, kuin korkeella on, ja kuin pitkä pudotus on alas! Anua ja Mikkoa sen sijaan harmitti, ois ollu mahtavaa nähdä maisemat ja saada valokuvia!!
Eli rinteissäki tosiaa sit jouduttii laskee puolisokkoina, sillä näkyväisyys oli surkea. Onneks rinteet oli leveitä ja tosi hyvässä kunnossa yleisesti ottaen, joten uskalsi laskea, vaikkei eteensä juuri nähnykkää. Anulle kävi kerran hississä ohraisesti, juuttui nimittäin ankkuriin housujen henkselistä kun oli lähdössä pois. Raahautui sit sen hissin mukana ainaki kymmenkunta metriä ja jäi puoliksi ilmaan roikkumaan, kun hissipoika sai viimein hissin pysäytettyä ja syöksyi pelastamaan huono-onnisen laskettelijan. Mut housut kesti, ei mikään sauma hajonnu! :-> Näky tosin taisi olla vähän koominen, Palella ja Mikolla oli naurussa pitelemistä, ja kuittia tuli siitä, eikö äiti oo opettanu, ettei henkseleitä saa jättää alas roikkkumaan :-DD Gondolimatkasta jääneen kauhun siivittämänä Pale ei sitten uskaltanut laskea kuin pari mäkeä Alpeilla, koska joka paikkaan koski, teki mieli oksentaa ja oli hiestä märkä... Panoramaravintolassa kädet täris ku vietävät :-E Ois pitänyt vuokrata sukset.....Mikko sai sit yllytettyä Anut laskee yhden mustan rinteenki, ja hengissä selvittiin siitäkin, oli kyllä ylpeä olo!:-)
Muutenkin laskeminen oli kyllä huisia, vaikkei oltukkaa missä isoimmasta päästä olevassa Alppikohteessa (hyvä vaa Palen mielestä, oli jo ihan riittävän isoa ja korkeella!!). Eli onnellisia laskijoita oli päivän päätteeksi, ja siitä sit jatkettiin illaksi Salzburgiin.
Siellä tavattiin Mikon serkku, ja yhdessä käytiin syömässä kivassa ravintolassa, jonka nimeä ei enää muisteta,  mutta joka liitty jotenkin ankkoihin ja josta sai hyvää pihviä! Poikien takia ei kehdattu turistikuvailla meidän annoksia, sori niistä ei nyt sit oo kuvaa :'-D Käytiin myös kiertelee kaupunkia, mm. kattoo Mozartin synnyintaloa ja kiivettiin myös ihan hiton jyrkkää mäkeä sellaseen vanhaan linnotukseen, josta näki koko kaupungin yövalaistuksessa, oli kyllä tosi kaunista. :-) Palen korkeanpaikan kammo sai lisää tuulta siipiensä alle ja ei pystynyt edes reunalla käymään katsomassa miltä Salzburg näyttää kun heti alko pyörryttää :-D Kalorienkulutuksen jälkeen suunntattii sit vielä hyvällä omatunnolla Mozart-kahvilaan herkuttelemaan, Anu maisteli perinteisiä Mariellaknödeleitä ja Pale söi annoksen nimeltään Morh im Hemd, joka on siis suklaakakkua jonka keskellä on suklaakastiketta :-P NAM! Oli sit tosi myöhä ku lähdettii ajelee takasin, tällä kertaa Autobahnia pitkin, jolloin matka sujui huomattavasti nopeammin ja tiet olivat suoria :-D Täyden kympin päivä, oli ihanaa <3

Täällä "alhaalla" minne jätettii auto, näki vielä tämän verran, ylhäällä ei sit enää ollenkaa..

Oli huisaa!

Tuolta jostain alhaalta sumun keskeltä me tota vaijeria pitkin tultiin, kuten näkyy niin näkyväisyys oli ihan älyttömän hyvä, harmittaa kyl ku jäi varmasti törkeen makeet maisemat näkemättä!

Se meidän Salzburgin ravintola oli tällä söpöllä kujalla.

joku aika massiivisen kokonen kirkko

Linnoitus

Tonavan sivujoki, tolla sillalla oli sikana rakkauslukkoja<#

Salzburg, tonne kaukana ylhäällä näkyvään linnaan me kiivettiin!

Öistä Salzburgia, tosi kaunista!

Sunnuntaina sit oltiin sovittu treffit meidän ihanien puolalaisten tyttöjen kanssa, leivottiin kasvispiirakkaa ja muffineita ja katottiin leffaa yhdessä. Palen ja Martan poikakaverit oli sit mukana kuokkimassa :-D Ennen leipomista kävi tosi hauska juttu, ku käytiin kaupassa ostaa leivontatarpeita, ni törmättiin yhteen suomalaispariskuntaan, joka on jo pari vuotta asunu kuulemma täällä! Oli jotenki niin randomia kuulla pienessä lähisparissa jonkun kysyvän suomeksi "missä se vaaka on?" :-D Olihan sitä pakko sananen jos toinenki vaihtaa tapauksen kunniaksi, kyllä maailma vaan on pieni!!
Nojoo, mut takaisin leipomiseen. Piirakan kohdalla vähän jouduttii soveltamaan ohjetta, sillä kaikkia oikeita aineita ei löydetty kaupasta. Sen vuoksi pohjan rakenne ei ehkä ollut aivan toivotunlainen (ei meinannu pysyä kasassa), mut onneksi se ei vaikuttanut makuun :-P Jopa ei-niin-suuri-kasvisruoan-ystävämme Pale tunnusti et se oli "ihan hyvää" :-D Muffinitaikinan teko näytti meistä suomalaisista vähän jännittävältä, kun puolalaiset iski kaikki aineet vaa kerralla sekasin, mut kyllä niistäkin yllättävän maukkaita tuli (joskaan ei ehkä ihan niin kuohkeita). Hauskaa leipomisen lomassa piisasi senkin edestä, ja illan kruunasi leffa nimeltä Lock, stock and two smoking barrels. Ei ollakkaa ehkä  hetkeen nähty mielenkiintoisempaa leffaa, lopussa gansterit vaa alko teurastaa toisiaan ja loppuratkaisua ei ois kyllä millää osattu etukätee arvata :-D

Tämän viikon tiistaina (12.3) Anu suuntasi taas Roxiin, ilman Palea tällä kertaa, koska tällä oli huono olo. Syynä oli se, että oltiin jo ehditty sopia parin suomalaisen erasmus-opiskelijan, kenestä saatiin tietää, ja parin itävaltalaisen tytön kanssa tapaamisesta, eikä Anu sit halunnu perua sitä, vaikka Pale ei päässykkää mukaa. Oli tosi hauska tavata muitakin suomalaisia opiskelijoita täällä, ne oli molemmat opettaja-opiskelijoita Helsingistä. :-) Rupateltiin kaikenlaista ja vaihdeltiin kokemuksia, ja vertailtiin meidän suosikkipaikkoja täällä. Pääsin myös suosittelee parii mun ja Palen lempimestaa, sillä nää toiset tytöt ei oo ollu täällä ku vasta pari viikkoa, eikä vielä juuri oo ehtiny testaamaan ravintoloita ja baareja. Sovittii myös, et jos vaa aikataulut menee yhteen, koitetaan nähdä vielä, sillä meillä ei tosiaan oo enää ku kolme viikkoa jäljellä täällä (aika menee sairaan nopeesti!!), ni alkaa toi aika loppua kesken, ku on nii paljo kaikkee mitä halutaan vielä tehdä ja nähdä! Ihan hullua suorastaan ajatus, että kohta pitää jo palata takas Suomeen..

Töissä Anulla on ollu perusarkee eli oon pelannu nuorten kanssa pöytäjalista, yrittäny keskustella niiden kanssa (välillä saksaksi, välillä englanniksi ja yleensä molempia osapuolia hämmentävästi, sillä jompikumpi osapuoli ei aina ymmärrä :-D) ja suunnitellu tulevia tempauksia. Nyt suunnitteilla on mun "läksiäisjuhlat", jolloin järjestetään International Food Day nuokkarilla nyyttäri-periaatteella. Jokainen nuorista saa tuoda lempiruokaansa ja sit kootaan niistä buffet, jota syödään yhdessä ja kuunnellaan musiikkia. Lisäks Alex&Michi (mun pomo ja työkaveri, meidän kokit) tekee jotain erikoisuuksia ja sit värvättiin yksi turkkilainen poika tekemään jotain niiden perinnepöperöä, jonka nimi jäi minulle vielä hieman epäselväksi, mutta jotain kebabin tapaista se ilmeisesti on.. Tulee varmasti kivaa!

International Food Day 21.3.2013 in X-Treff

Työporukalla on myös puhuttu paljo viime aikoina rangaistus/porttikielto käytännöistä, et niihi pitäs saada joku selkeempi käytäntö, ja että ennen kaikkea niihin ei saisi turvautua liian helposti, vaan olisi koitettava löytää ensin muita, vaihtoehtoisia ratkaisutapoja, joiden avulla voisimme osaltamme olla kasvattamassa nuoria vastuullisuuteen ja toisia kunnioittavaan käyttäytymiseen. On myös pohdittu erilaisia keinoja, joilla nuoret vois hyvittää käytöstään, jos ne on esim. rikkonu jotain tai loukannu toista.

Sit nyt keskiviikkona (13.3.) meillä oli uusi Suomi-päivä X-Treffillä, tällä kertaa meidän omille nuorille. Ohjelmaa olin tietty vähän typistetäny, koska tiedesin, ettei niitä sais innostettua kaikkeen, ja aika oli rajallinen. Hienoa oli, että sain päävastuun päivästä, ja pääsin vaiteeksi ohjaamaan konkreettisesti jotakin. Leivottiin perunarieskaa ja mustikkapiirakkaa, sain pari pojista houkuteltua mun kaveriksi, mikä oli tavallaan lottovoitto, pitävät sitä nimittäi aika vahvasti "akkojen hommana" ja sanovat etteivät osaa. Sain hyvät naurut ku yks oli ihan pöyristyny siitä, että pitäisi kädet upottaa taikinaan, ja toinen oli suorituksen jälkeen yltä päältä jauhoissa :-D Mut ainakin meidän puuhailu herätti huomiota, suunnilleen jokainen kävi kysymässä et mitä tehään, ja mun työkaverit sai ahkerasti selittää suomalaisesta ruoasta niille.
Sit järjestin tietokilpailun Suomesta, ja totesin et oli nerokas idea käydä ostamassa suklaalevy palkinnoksi, sillä puolet nuokkarista halus osallistua kuultuaan palkinnosta :-D Vaikka näillä on ikää paljo enemmän ku ekan kerran nuorilla, tulostaso oli suunnillee sama, voittajat saivat 9/15p. Jouduttii itseasiassa juoksee kauppaan ja ostaa toinenkin levy, sillä voittajiksi selviytyi tasapisteillä kaks joukkuetta!

Mustikkapiirakkaa omnomnom

Muuten tosi onnistunu ja kiva päivä sai vähän kurjemman päätöksen, kun mulle tuli yhteenotto yhen nuoren kanssa, joka ei puhu käytännössä ollenkaa enkkua. Se tuli jotain selittää mulle, ja kun en ymmärtäny, se ilmeisesti hikeenty/tahto vähä hupailla mun kustannuksella ja alko heitällä jotai ei-niin-mukavia-lauseita. Tajusin kuitenki aika hyvin mitä se sano, ja koitin sanoo et lopeta, tuloksetta. Sit totesin vaa Suomeks sille, et oot idiootti. Ei ois ehkä kannattanu, se nimittäi tajusi sanan idiootti (saksaksi suunnillee sama sana), ja sit se veti kunnolla herneen nenää ja hermostu totaalisesti. Siinä vaiheessa onneks työkaveri tuli väliin avuksi, ja se heitti kaverin ulos, jolloin se alko sadatella sillekin. Mulle tuli tapauksesta vähä paha mieli, mutta ennen kaikkea sellanen turhautuminen omiin kykyihin käsitellä tollasii tilanteita just noiden ei-lainkaa-enkkua-puhuvien-nuorten-kanssa. Onneks työkaverit oli tosi kannustavia, ja illalla vielä puitiin tilannetta, ja mietittii miten sitä voitaisiin aukaista. Ja ONNEKSI mulla ei oo ongelmia kuin ihan muutaman kanssa, suurimman osan nuorista kanssa tuun ihan hyvin toimeen:-)

Pale pahoittelee laiskuuttaan blogin kirjoittamisen kanssa, mutta sille löytyy syynsä ja valaisen niitä ensi viikolla koska tosiaan suuntaamme Wieniin ja silleen!

Eli tällasia tunnelmia tällä kertaa. Nyt ootetaan taas viikonloppua ihan malttamattomina, sillä suunnataan Wienii 3 päiväksi, ja siellä tavataan myös Unkarin matkaajat Kaisa&Otto-Samuli eli armaat luokkatoverimme!:-)
Nyt hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa tekin nauttia elämästä ja vähän juhlia!

Auf Wiedersehen,

Anu ja Pale

Pale&Anu/bileitä ja uusia tuttavuuksia

Grüß Gott!

Viime viikko on ollu kerrassaan mainio, on laajennettu meidän kaveripiiriä täällä oikein urakalla! Lisäksi töissä on molemmilla sujunut varsin mukavasti, tässä aluksi ensin tiivis katsaus niihin juttuihin:

Anun työviikko alkoi maanantaina tyttöjenpäivällä, tällä kertaa aika kului kuin siivillä, sillä pari tytöistä haluaa tosissaan parantaa englantiaan, ja he sitten koko ajan tahtoivat höpötellä kanssani ties mistä (esimerkiksi suomalaisista pojista, tytöt arveli että ne on fiksumpia ku täkäläiset, vähän särjin tätä harhakuvitelmaa..:'-D). Tiistaina taas tiimissä puhuttii alkoholi- ja huumekulttuurista ja niiden yhtäläisyyksistä/eroista Suomessa ja Itävallassa. Marihuanan polttelu ja erityisesti kokeilu tuntuu olevan täällä yleisempää kuin Suomessa ja alaikäisten juomiseen suhtaudutaan paljon suopeammin (toisaalta avoimempi juomakulttuuri näkyy siten, että täällä humalahakuista juomista esiintyy paljon vähemmän kuin rakkaassa kotimaassamme..). Koko keskustelu sai siis alkunsa siitä, että huomattiin muutaman nuoristamme olevan huumeiden alaisina heidän tullessaan nuokulle viime viikon perjantaina..

Keskiviikkona oltiin Palen kaa taas pitkästä aikaa AMK:lla, tällä kertaa jopa tajuttiin suunnilleen puolet niistä jorinoista mitä siellä puhuttiin! :-D Oltiin siis tutustuu yhteen vankilasta vapautuvien kanssa työtä tekevään järjestöön, joka pyrkii ehkäisemään väkivallan kierrettä. Palen ajatus tosi alkoi ensimmäisen tunnin jälkeen harhailla, taisi haaveilla enemmän kuin kuunnella ;-) Ja toki taas puhuttiin siitä, miten kenekin harkka on sujunut, ja tällä kertaa valittii eläinkortit, jotka kuvaa parhaiten fiiliksiä. Anu oli norppa, joka on oppinut pulikoimaan läpi hankalienkin tilanteiden ja Pale leijona, joka on selvinnyt vaikeuksista voittajaksi.
Torstaina taas Pale tuli mun mukaan tutustuu X-Treffiin, päivän hitti oli ehdottomasti Paula-lehmä, jota saatiin laulaa ja opettaa väsymykseen asti suomeksi ja meille taas opetettii samaa rallia saksaksi :-D Eli Palen nimikkovanukas on erittäin tunnettu myös täällä! Tehtiin myös Palen kaa Marilyn Monroe-stencil, ainoa mikä jäi harmittamaan, oli se että pinkki spray-maali oli loppunut ja tyydyttiin sit perinteiseen mustaan :-D  Perjantaina järjestin puolestaan Suzin kanssa hurjat pöytäjalis-pelit, saatii innostettua iso osa pojista mukaan ja pelin tiimoissa hurahtikin lähemmäs pari tuntia. Pojille tuntui olevan erittäin tärkeää rökittää meidät tyttö-ohjaajat, mutta kylläpä meki voitettii Suzin kaa osa matseista, jolloin tuuletukset olivat myöskin asianmukaiset!

                                                      

On Paula lehmä cool ja se voittaa kaikki muut!!

Sitten päästäänki siihen monen mielestä varmasti kiinnostavampaan osuuteen, eli meidän vapaa-aikaan! Tää viikko onkin pitänyt sisällään kaikkee kivaa, ja ennen kaikkea on tutustuttu moniin uusiin ihaniin ihmisiin :-) Tiistaina oltiin Suzin kanssa karaokessa, jossa tavattiin irlantilaisia Erasmus-opiskelijoita ja muutama peri-itävaltalainenkin. Nämä tunsi puolestaan kaksi muuta suomalaista Erasmus-opiskelijaa, ei tiedettykkää että täällä on muitaki Suomesta! Ihan sairaan hauskaa, sovittiin sitten että nää meidän uudet tuttavuudet kyselee niiltä tytöiltä haluaisko ne tavata meidät, ja halushan ne :-) Päätettii sit alutavasti, että tavataa niiden kanssa ens viikolla täällä samaisessa karaokebaarissa! Illan muihin kohokohtiin lukeutui ehdottomasti myös se, että joku ihan random kaveri, joka kuuli että ollaan Suomesta, halus omistaa meille biisin. Ja mitäpä muutakaa se sit ois ollu ku Lordin Hard rock hallelujah! :-D Meillä oli ihan sairaan hauskaa ku jorailtiin sitä mukana. Pale sai myös arvonimen Miss Finland karaokeisännältä! Kieltämättä oli kyllä mahtavaa koska aina kun Pale meni laulamaan niin karaokeisäntä tosiaan sanoi että DAS IST DIE PAULA VON FINNLAND, give applause! Olin vähän niiq julkkis ;----)

Karaoke night at Rox!

Keskiviikkona suunnattii AMK:n jälkee ulos syömään, alunperin suunnitelmissa oli mennä afrikkalaiseen ravintolaan, mutta kun lopulta löydettiin se, ovessa olikin kyltti että suljettu 28.2 asti (silloinhan oli 27.2). Arvatkaa vaa keljuttiko! No, mietittii nopeesti uusiksi, ja päädyttii siihe, et kokeillaa pääkadulla olevaa Josefia, joka on perinteinen itävaltalainen ruokapaikka. Hienoilla saksantaidoilla onnistuttii saamaa meille pöytä, jee! Ruokalistalta osu heti silmään annos nimeltä Traditional Upper Austrian Specialties, tilattiin molemmat tietty sellanen. Eikä todellakaan tarvinnu katua, ruoka oli parhaimpia mitä ollaan täällä tähän mennessä syöty!! :-P Lautasella oli siis kaikkee mahollista, mikä oli tehty possusta, eri paistoasteisia kyljyksiä, dumplingeja, makkaroita, jotain jonka nimi oli black pudding, grillattua kaalia, perunoita jne. Anu vielä herkutteli jälkkäriksi pannukakulla pähkinätäytteellä ja vaniljajäätelöllä, Pale puolestaan joi kaakaota. Ei olla kyllä hetkeen oltu nii tyytyväisiä ku sen reissun jälkee, eli hyvä ruoka, parempi mieli.

Itävaltalaisia herkkuja<3

Pannukakkuaaaaa

Lauantaina oli meidän todellinen puuhapäivä. Heti aamusta suunnattii kylpylään, ja samalla Palen monen viikon haave saunaan pääsystä toteutui!! Hämmentävää oli että kun mentiin sinne ja laitettiin uikkarit päälle ja mentiin poreammeeseen, yks nainen tuli sillee että ei täällä saa olla uikkarit päällä. Aika shokki oli siis se et kaikki lölly siellä saunoissa ja ammeissa alasti, naiset omalla ja miehet eri puolilla. Siellä oli myös pitkät rivit aurinkotuoleja sisällä jossa ihmiset istu ja lölly. Ne selkeesti viettää tommosissa paikoissa aikaa ihan kunnolla! Oli siellä myös oma osasto miehille ja naisille yhdessä et ne pysty sit löllymään alasti :D

Saunassa oli kyllä eri ihanaa vaa kölliä lauteilla lämmöstä nauttien, kokeiltiin kaikkia erilaisia saunoja mitä sieltä löyty :-D Yksi oli bio-sauna, jossa samalla kuulu rentoutusmusiikkia ja ilmassa oli jotai tuoksua, toinen taas oli höyrysauna ja olipa siel suomalainenkin sauna, ihan oikeesti siis nimeltää Finnische Sauna! Tosin siellä ei ite saanu heittää löylyä kiukaalle, ja oltii varmaa tosi huonoja suomalaisia, kun viihdyttii siellä vähiten aikaa, ehkä joku 10 min ennen ku todettii et liian kuuma :-D Oli myös ihanaa lillua porealtaassa, ja käytii me vähän polskii isossa altaassakin.

Kylpylän jälkee oli kyllä täydellisen rento olo, mutta myös karmea nälkä. Niinpä suunnattii Walkersille, joka on täkäläinen purilaispaikka, ja tosi suosittu sellanen. Täytyy kyllä myöntää että siellä oli annosten hinta-koko-suhde parhaimpia, toooosi jättimäiset salaatit syötii 4€:lla ja sit vielä vedettiin burgerit päälle. Eikä jääny epäselväksi, miksi paikkaa pidetää Linzin parhaana burgermestana, oli rapeeta ja hyvää eikä ollenkaa sellasta mäkkäri-rasvasta ällötystä!

Palen fitness-hamppari 

Jättisalaatti, joka maistui ihan kesälle

Kun mahat oli täynnä, kierreltii vähän kauppoja, ja Pale löysi itselleen aivan ihanat kiilakorot, joita pääsi heti illalla ulkoiluttamaan. Kotona käytiin välissä vähän huilaamassa ja tälläytymässä, ja sit jatkettiin Suzin kanssa taas kaupunkii, mentii yhteen kahvilaan, mitä meille oltiin suositeltu. Se oliki kyllä sit vähä pettymys, vähä päinvastasel taval ku Walkers. Siellä nimittäi annokset (pientä suolasta ja sit kakkuja yms. herkkuja) oli paikallisee hintatasoon nähden aika korkeet ja annokset vielä tosi pienet! Anu erehtyi tilaa eispalatschinkenin, joka osoittautui puolet pienemmäksi kuin Palen aiemmin Eiskönigillä syömä, eikä siihen ees kuulunu marjoja ja hinta oli melkee sama.. Pale puolestaa oli polttaa suunsa tujuun piparjuureen, jota tarjoiltiin kahden nakin, sinapin ja sammelin kanssa :-D Tiedetäänpähän, minne EI tartte mennä uudestaan..

Ilta huipentui sitten Erasmus-bileisiin, jonne meidän puolalaiset kaverit Joanna ja Marta kutsu meidät. Bileet järjestettii yhdellä toisella opiskelija-asuntolalla, ja kaukaa viisaasti oltiin käyty hankkii omat juomat mukaan. Siellä tavattii hulluna kaikkia muita Erasmus-opiskelijoita, mm. uudestaa yksi söpö irlantilaispoika ;-) Jorattii kunnolla puolalaisten kanssa, illan emäntä Marta väsy jo ennen meitä :-D Musiikki oli hyvää, ja Palella taisi olla erityisen korkealla juhlamieli, ei edes huomannut istuvansa kaljalätäkköön ennen kuin takapuoli oli ihan märkä, ja sit saiki palella kotimatkalla :-DD Kauhean kivaa kyllä oli, jotain tällasta me oltiin odotettukki!

Minä ja Anu siinä!

Ning, uusi tuttavuus

Tässä söpö irlantilaispoika ja mun lempparitytöt Puolasta! 

Sunnuntaina sitten vaan löhöttii kotona ja siivottiin, ja Anu kävi tietty ratsastaa, niinku melkein joka päivä muutenki. Mandyn kanssa sujuu ihan mukavasti, poni ei enää sinkoile koko ajan ja on jo suoristunukki sen verran ettei kaadu koko ajan oikealle :-D Myöskään taipuminen ympyrällä ei ole enää aivan vieras ja mahdoton asia, joten ihan hyvillä mielin tässä jatketaan sen kanssa eteenpäin :-)

Huomenna sitten Mikko tulee tänne, Pale ei meinaa pysyä housuissaan kun on niin innoissaan!! Pääsee hotelliin asumaan viikoksi ja nauttii hotelliaamiaisista, kun Anu joutuu tyytyy trooppisen kosteaan, vaatimattomaan majaamme (joku on ehkä vähän kateellinen!!). :-D Tää viikko tulee muutenkin olee täynnä kaikkea jännittävää, voi pojat mikä elämä!

Ihanaa viikkoa teille kaikille, palaillaan astialle!

Pale ja Anu

Anu ja Pale// Ihania viikonloppuja, vanhoja soittimia ja puolalaisia tyttöjä!

Heippis kaverit!

Tosiaan tässä ei ole ihan kamalasti ehtinyt kirjottelemaan kun on ollut kaikenlaista hulinaa, niin positiivista kuin negatiivistakin. Sen lisäksi minä, Pale, olen alkanut hyvin aikaansaamattomaksi joten meidän viikonloppublogeilu on ollut vähän tauolla :-D

Mutta alotetaan nyt siis kaksi viikonloppua sitten, Fasching-viikon jälkeen mentiin Anun kanssa taas yhteen toiseen intialaiseen ravintolaan syömään. Kyseisen raflan nimi oli Taj Mahal ja oltiin ihan innoissaan siitä aluksi, mutta sitten siellä olikin tämä niin kutsuttu Mittagsbuffet, eli ruokalistalta ei saanut tilata mitään, oli vain buffetin tarjoamat herkut. Pale oli vähän pettynyt koska ravintolan omistaja oli sama kuin sen edellisen intialaisen ravintolan, joten siellä oli tismalleen samat ruuat kuin toisessakin intialaisessa. Ei sillä, kyllä maittoi   :-D!

Nää on nii kivoja, ihania värejä, kankaita & esineitä!

Omnomm, kyllä kelpas!

Sen jälkeen mentiin käymään Schloss Museumissa, eli siis niin kutsutussa linnamuseossa. Sinne pääseminen olikin astetta haastavampaa kuin olisi luullut. Jouduttiin semmosiin loputtomiin portaisiin ja varmasti sinne ois ollut helpompiakin reittejä mutta saatiinpahan ihania kuvia Tonavasta ja itsestämme!

talot Tonavan toisella puolella

EN IKINÄ USKONU ETTÄ TONAVA ON NÄIN JÄTTIMÄINEN mutta oli kyllä makee(Pale)

Schloss Museumin ulkomuuria

Hyvä meininki!

 Jos teitte semmoisen päätelmän että siellä on vaan kaikkea linnaan liittyvää, ootte tosi paljon väärässä. Siellä oli ensin niiku Darwinista ja eliöistä ja kaikesta jännästä, tosi mielenkiintosia juttuja lajien risteyttämisestä ja laboratoriorotista ja muistaki semmosista eliöhommeleista. Seuraavassa kerroksessa olikin sitten eläimiä ja videoita siitä kuinka esimerkiksi Alpit on muovautunut sellasiks ku ne nyt on. Siellä oli myös semmonen hirmusen iso haikala joka siis oli vaan tehty malliks, mut joka oli eläny ennen jääkautta Itävallan alueella. Se pysty kasvamaan 12-14m pitkäks ja huhhu, tommone ku ois tullu uintireissulla vastaan nii kyllä olis ollu vähän sanomista siihen :-D Se oli viis kertaa voimakkaampi ku tyrannosaurus Rex.

Sen jälkeen mentiin johonkin saliin jossa oli Itävallan vaiheet ensimmäisestä maailmansodasta ikuisuuksiin, ei oikein jaksettu katsoa sitä kamalasti kun Pale bongasi että ensimmäisessä kerroksessa on vanhojen soittimien näyttely! Sitä ennen kierrettiin semmonen pieni kammio jossa kerrottiin mustalaisista ja juutalaisista, kuinka sota vaikutti niihin.

Kun loputtoman etsinnän jälkeen löydettiin se paikka jossa oli vanhoja soittimia, ei keretty kattoa kuin ihan vähän aikaa kun tuli ilmotus että museo sulkeutuu :(((((( Voi Palen surun määrää. Täytyy mennä sinne siis uudestaan.

askel oli raskas ku soittimet jäi taakse

Pale oli vähä turisti Hauptplatzilla!

Kuitenkin päätettiin sitten vielä mennä jätskibaariin syömään jätskit. Voi pojat, kyllä maitto.

Palen suklainen jätskiannos, njaaaami!

Anun mansikkaunelma!

Seuraavalle viikonlopulle oltiinkin sitten sovittu tapaaminen puolalaisten tyttöjen, Martan ja Joannan  kanssa L'Osteriaan, eli siihen italialaiseen ravintolaan jossa oli hirrrrrmu isot pizzat. Selvisikin että puolalaiset tytöt oli oikeesti niin mukavia että! Tultiin niiden kanssa heti tosi hyvin juttuun ja päätettiinkin sitten lähteä katsastamaan Linzin yöelämää. Mentiin Anun kanssa vähän laittautumaan takasin kotiin ja nähtiin tyttöjen kanssa myöhemmin paikassa nimeltä Remembar. Paikka oli ihan mielettömän kiva! Vaikka siellä olikin ihan sikana loppuillasta porukkaa niin Pale ainakaan muista milloin viimeksi olisi törmännyt semmoiseen baariin jossa olisi soitettu vanhaa Justin Timberlakea. Kyllä paaardit oli hyvät! Ja Anua ilahdutti erityisesti se, että tämä oli eka disco, jossa oli erotettu tupakka- ja tupakoimaton puoli toisistaan, ei siis tarvinnu kuolla savumyrkytyksee illan mittaa! :-D

Leidit menoillaan!

Saatiinkin sitten kutsu jo seuraaviin pirskeisiin jotka Marta ja Joanna järjestää kun Martan poikaystävä tulee takasin Itävaltaan Romaniasta. Huomenna mennään joko laskettelemaan tai sitten Pale ainakin menee uimahalliin! Kauhee pakko päästä SAUNAAN! jeps, mut kuulumisiin taasen,

Tschüss,

Anu ja Pale

Anu/Karnevaalitunnelmia ja Suomi-päivästä

Hallo!

En oo nyt ihan hetkeen kirjotellu, ollut sellaista hulinaa pari viikoa etten ole ehtinyt paljo blogia miettiä. Mutta älkää huoliko, hengissä ollaan ja kaikki on hyvin, ja tässä nyt tulee päivitystä, mitä tässä on ehtinyt tapahtua.

Aloitetaan viime viikosta. Maanantaina 11.2. tehtiin nuorten kanssa retki Ebenseehen katsomaan perinteisiä itävaltalaisia karnevaaleja, jotka täällä tunnetaan nimellä Fetzen. Otettiin katutyöntekijöiden pikkubussi, ja sillä lähettii ajelee suuntaan x, minä lumouduin välittömästi ku Alpit ilmesty näköpiiriin. Sit vaa kuvailin auton ikkunasta ja ihalin muuten maisemia. Ebensee oli tosi kaunis pieni alppikylä vuorten keskellä! Siellä seurattiin karnevaalikulkuetta, johon kuulu niin soittoa, tanssia kuin yleisön kustannuksella pelleilyä; pari karnevaalihahmoa innostui jahtaamaan meidän nuoria vessaharjalla! :-D Yllättävän vikkelästi liikku teinit siinä kohtaa, vaikka täytyy kyllä tunnustaa että minäkin olisin ehkä kirmannu pakoon ku mitää varmuutta kuin puhdas se vessaharja mahto olla.. :-DD
Kulkueen väki oli pukeutunu puisiin, irvisteleviin naamareihin, hassuihin törkeen isoihin hattuihin ja hapsuasuihin, niiden tarkotuksena oli säikäyttää talvi ja pahat henget pakosalle, ja samalla toivottaa kevät tervetulleeksi. Täytyy toivoo, et niin kans käy, sillä täällä on nyt ollu melko kylmä, pakkasta tai nollassa koko ajan. Meinas siinä kulkuetta katsellessaki kylmä tulla ku puoltoista tuntia vaa seiso paikallaan, vaikka minä sentään olin suomalaisena pukeutunu pipoon, lapasiin ja paksuun toppatakkiin, toisin kuin pojat. Niillä varmaa oli tosi kivaa varpaat jäässä :-D

Tässä reissua sit vähän kuvina:

                                      

Willkommen in Ebensee!

Alpit, rakastuin <3

 Vaikuttavaa, tuntee itsensä hyvin pieneksi näiden äärellä!

Ebensee&Alps

 Iloinen karnevaalituristi!

Kulkueen johtaja

Noilla patukoilla myös hutkittiin yleisöä :D

Soittokunta vuorossa

Niin hienoja asuja!!

Mitkä hatut, luulis et vähän painaa!

Löysin myös uuden kaverin!

Paluumatkalla ajeltiin pikkuteitä kaikkien söpöjen kylien läpi (tultii autobahnia), ja pysähdyttii myös kattoo yhtä linnaa, joka oli rakennettu pienelle saarelle, se linna oli koko saaren kokoinen, vaa ohut kävelykuja oli jätetty linnan ympärille. Nimeltään paikka oli Schloss Ort.

Linna Ort

Joku kylä matkan varrella

Tiistaina 12.2 oli sit vuorossa meidän omat karnevaalit nuokkarilla! Järjestettii naamiaiset pukukilpailuineen, pelattii erilaisia pelejä, joista mun lemmpari oli sellanen, jossa piti mahdollisimman nopeesti syödä viisi suklaasuukkoa :-D Valitettavasti minä vaa en saanu osallistua, vaan olin musiikkivastaavana, ja kuvailin samalla tapahtumia. Tarjottii myös nuorille paikallisia Krapfeneita, jotka etäisesti muistuttaa meidän laskiaispullia, niissä tosin on sisäl aprikoosihilloa eikä ollenkaa kermavaahtoa. Maistuivat silti! Ja tehtii myös omaa kebabia, tosin kananlihasta, sillä possua ei voida käyttää koska muslimit ei sitä saa syödä. Toimi kyllä, tykkäsin enemmä kun oikeesta kebabista. Päivä oli kyl kaikin puolin mukava, ja huipentu siihen, ku melkein kaikki nuoret joras yhdessä päätösdiskossa gangnam stylen tahtiin! :-)

Teema: elokuvien pahikset, tunnistatko nämä?

Krapfen

Muutama nuorista suostui jopa kuvattavaksi

Löydätkö minut?:D

Loppuviiko meni sit arkisemmissa merkeissä, valmisteltii ens viikon Semesterferien-viikkoa ja minä omaa projektiani eli Suomi-päivää, sain pinssikoneenki järjestymään. Ja tietty pelasin paljo pöytäjalkista, alan pikkuhiljaa kehittyä siinä ;-) Kävin myös mielenkiintoista keskustelua muslimipoikien kanssa heidän suhtautumisestaan tyttöihin, avioliittoon ja eroamiseen. Oli tosi hämmentävää, mutta myös avartavaa kuunnella heidän näkemyksiään siitä, kuinka perheen kasassa pysyminen on kunnia-asia miehelle, joten siinä roikutaan mukana, vaikka homma ei enää ollenkaan toimisi... Vähän erityyppistä ku mihin Suomessa oon tottunu!

Viikonloppuna käytin kans paljon aikaa projektin viimeistelyyn, laadin päivän aikataulun, työnjakoa ja kirjoitin mm. kokkausohjeet saksaksi (älkää kysykö millä taidoilla, sillä Google Translater oli ahkerassa käytössä, ja tulos todennälöisesti sen mukainen :-D) Silti mun työkaverit sai resepteistä vielä selkoa, ja sano et kelpaa hyvin! Oli vähän jännitystä ilmassa, toivoin kovasti et kaikki menee putkeen..

Sitten tähän viikkoon.

Eli täällä tosiaan nuorilla on nyt ollut hiihtoloma, jota täällä kutsutaan nimellä Semesterferien. Sen kunniaksi meil oli erikoisohjelmaa eli projekteja joka päivälle normaalien aukioloaikojen lisäksi/sijaan. Tiistaina oli Stencil-työpaja yli 10-vuotiaille, siellä tehtiin tietokoneel kuvia, jotka sit leikattii irti kalvoista, ja graffitti-spraylla suihkutettii kuvia pahville. Lemu oli kamala, mutta tulos hienoa! Ite en ihan hirveesti osallistunu tähän projektii, vaan vastasin Jürgenin ja Michaelin kanssa normaalista aukioloajasta. Lisäks käytii Michaelin kanssa kaupassa huomista varten ja tehtii ruoan suhtee jo alkuvalmisteluja siinä ohessa...

Mun iso päivä oli keskiviikkona 20.2 ku oli Suomi-päivä! Olin vastuussa koko päivästä, ja suunnitellu päivän ohjelman. Tää oli kans yli 10-vuotiaille tarkoitettu, eli normaalia nuoremmat sai näin loman kunniaksi osallistua (normaalistihan nuokulle pääsee 13-16v.). Oltiin rajattu, et korkeintaan 10 osallistujaa, jottei valmistettavan ruoan määrä mee ihan älyttömäksi ja nosta kustannuksia liikaa. Etukäteen ilmoittautuneita oliki mukavasti 7, mutta valitettavasti viime hetken sairastumisten takia ei ihan nii montaa lasta/nuorta saatu paikalle ja meillä oli lopulta vain 3 osallistujaa. Se olikin päivän ainoa miinus, sillä kaikki muu meni onneksi juuri niin kuin olin suunnitellut, ja kaikilla tuntui olevan kauhean kivaa, niin lapsilla kuin meillä työntekijöillä :-)

Hommissa

Suomi-päivä alko sillä, että järjestettiin tietokilpailu Suomesta. Kysymykset liitty yleistietoon Suomesta, sekä merkittäviin henkilöihin/muihin tunnettuihin suomalaisiin tuotemerkkeihin, kuten Angry Birdsiin. Olin iloisesti yllättynyt, kuinka hyvin lapset pärjäs, voittotulos oli 8/15! Ja yksi tiesi kaikki suomalaiset urheilijat, joista vaan älysin kysyä, ja tunsi myös tietokonepelit, kuten Bad piggiesin. Vaikuttavaa! Tietovisan jälkee oli lyhyt kuvashow Suomesta, jonka avulla tutustuttiin kulttuuriin ja ihmeteltiin suomalaisia tapoja. Sit päästiinkin pelaamaan mölkkyä, se herätti monta iloista naurunpärskähdystä eikä menoa edes hidastanut sovelletut (ruotsalaiset) pelivälineet :-D

Mölkky!

Pieniä pelaajia

Olin jo reilusti aiemmin päivällä laittanu karjalanpaistin uuniin, ja Michaelin kanssa oli myös leivottu mustikkapiirakkaa muiden pelatessa mölkkyä. Nyt pelaamisen jälkeen keskityttiin kokkaamaan porukalla, vuorossa oli perunrieska ja perunoiden keittäminen. Pienet leipurit oli kovin ylpeitä kättensä töistä, ja halusivat ehdottomasti merkitä omat rieskansa, niin että varmasti saavat juuri sen itsetehdyn syötäväksi :-) Äitiä pitää tässä vaiheessa kiittää resepteistä, ne sai kovasti kehuja, ja meni jakoon parille mun työkaverillekin ;-) Rieskojen paistuessa tehtiin sitten Suomi-pinssejä, revontulet ja porot oli erityisen suosittuja kuva-aiheita, ja taisipa Muumitkin tehdä kauppansa.. Samalla kuunneltiin myös suomalaista musiikkia, Lordi oli näiden ehdoton suosikki :-D Ja Sunrise Avenuen keikalla oli joku ollu viime kesänä. Päivän päätteeksi sit syötiin oikein kunnolla ja rauhassa, ja juteltiin yhdessä mukavia, oli mitä leppoisin tunnelma. Loppupalautteet vielä keräsin osallistujilta, ja peukut nousi pystyyn jokaiselta. Ei voi muuta sanoa kuin että olen tyytyväinen!! Sama ois tarkotus järjestää sit vielä myöhemmin pienemmässä mittakaavassa (kokkaamisen osalta) meidän omille nuorille, niin että hekin pääsee tutustuu suomalaiseen kulttuuriin :-)

Perunarieskat tuloillaan

Leipurit taikinan kimpussa

Valmis karjalanpaisti, ai että oli hyvää!

Hyvä ruoka - parempi mieli!

Torstaina sitten oli vuorossa Jonglieren&slacklining-työpaja, ja siinä rinnalla normaali aukiolo. Jürgen, joka on meidän akrobaatti- ja sirkusharrastaja, vastas tästä pajasta, ja aikamoisia temppuja muksut pääsiki tekemään :-D Minä olin taas enemmä vastuussa normaalista aukiolosta Christinen kanssa. Ja perjantaina oli sitten viikon huipentumaksi retki Welsiin Welios Science Centeriin. Hypättii taas pikkubussii ja huristeltiin sinne ja ihmeteltiin mitä erilaisimpia vimpaimia ja laitteita. Welios on suunniteltu erityisesti lapsille, siellä voi kokeilla kaikkea, eli vimpaimia saa käyttää. Piti mm. heittää jätekuutiota oikeisiin lootiin, polkee tuuliratasta, yks puntari laski paljonko sinussa on vettä ja siel oli disco, joka toimi liike-energialla, eli musiikki ja valot sytty, jos tanssit riittävästi, ja sammu jos et enää jaksanu :-D Hauskaa oli!

Eli tässä nyt tiivistettynä mun pari viime viikkoo töissä, ei oo tekemisen puutetta ollu, ja hirveesti kaikkia kivoja juttuja! :-) Laitetaa sit Palen kaa vielä yhteispäivitys meidän "siviilielämästä" eli mitä kaikkee onkaa puuhattu työajan ulkopuolella..... ;-D Mut siitä enemmä siis seuraavassa postauksessa!

Schönen wochenende!

Anu