Anu&Pale/Alpit ja Mikkoa

Tsau!

Tässä taas tovi ehtinyt vierähtää viime postauksesta, niin koitetaan saattaa teidät ajan tasalle meidän kuulumisista ja tekemisistä täällä Itävallan ihmeellisessä maailmassa. Viime viikon kohokohta Palelle oli tietty Mikon vierailu täällä Linzissä, Anun taas se kun viimein päästiin Alpeille laskemaan. <3

Rinteeseen lähdössä!!

Eli Mikko tosiaan saapui tänne Linziin Palen iloksi tiistaina. Samana iltana suunnattii Roxiin (se karaokebaari), siitä alkaa muodostua meidän kantispaikka. Mikko tutustui paikallisiin oluisiin, Pale pääsi laulamaan ja Anu tutustui johonkin management leaderiin, joka oli matkustanu tyylii maailman joka kolkassa, ja joka meidän kaikkien yllätykseksi kertoi, että hänen lempipaikkansa Suomessa on Jyväskylä ja siellä erityisesti (nyt jo edesmennyt) Raatikellari :-DD Juttua sen kanssa riitti sen verran, et se myöhästy vikasta tramista, ja joutu tilaa taksin kotiin, koska oli aamulla menossa seitsemäksi töihin :-D Mikko sano, että se ois numeroa kaipaillu ja siksi vitkutteli, mutta Anulla ei ollut kaverin suhteen mitää syvempiä aikomuksia, joten numero jäi miesparalta saamatta!

Torstaina Anun Ponin omistajat sit lunasti lupauksensa, ja vei mut syömään ravintolaan! :-) Se oliki sit täys kierros alkukeittoineen, salaatteineen, pääruokineen (herkullista Wiener Schnitzeliä) ja jälkkäreineen (paljo parempi Eispalatschinke ku edellinen mitä söin!). Ja parasta oli, että ravintola sijaitsi sen tallin päädyssä :-D Eli ratsastuksen jälkee vaa mentii sinne, Anulla chapsit jalassa ja ridahousut jalassa, onneksi siellä ei ihan kauheen montaa pukumiestä ollu vielä aamulla paikalla!

Pale joutui ahkerasti työskentelemään koko alkuviikon joten jätti sitten Mikon oman onnensa nojaan pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Onneks Mikko sitten löysi insinööreilylleen sopivan vierailuopaikan, Ars Electronican. Ei olla Anun kanssa vielä sinne päästy vierailemaan mutta onhan tässä hurjat kaksi viikonloppua jäljellä eksyä sinnekin...Torstaina Mikko tuli mun mukana mun harkkapaikkaan, tosin oli hiljaista kuin hautausmaalla joten lähdettiin sitten tuntia aiemmin kotiin. Perjantaina käytiin Mikon kanssa pluscityssä shoppailemassa, ostin ihanat korkkarit ja kahet housut vero modasta, Mikko osti satoja_paitoja.... Sit käytiin syömässä missäs muuallakaan kuin mongolian bbqssa<3

Lauantaina oli sit ihan sairaan superia, mentii Anu, Pale ja Mikko laskettelemaan ALPEILLE!!! Skiresort oli nimeltään Dachstain West, sijaitsi melko lähellä Salzburgia. Koska junalla/busseilla ois menny aika kikkailuksi, ja oltas oltu aikataulujen suhteen paljo sidotumpia, päätettiin vuokrata auto ja sillä suorittaa päiväreissu rinteeseen, ja yhdistää samaan reissuun sit vielä Salzburgissa käynti, lähellä kun kerran jo oltiin ja Mikon serkku sattui opiskelemaan siellä parhaillaan. Aamutuimaan lähdettiin jo matkaan, ja Mikko oli tietty värvätty kuskiksi (Anua ja Palea molempia vähä arvelutti lähtee ajaa täkäläisiä hitusen vilkkaammin liikennöityjä teitä, ja toisaalta nyt saatiin sit keskittyä maisemamatkailuun). Navigaattori ohjas meidät autobahnin sijaan pikkuteille, ja ajetttii sit mutkaisua vuoristoteitä pienien kylien keskellä, oli kyllä tosi upeita maisemia, ja vuoret oli niin valtavia, että olo tuntu kovin pieneltä. :-) Löydettii lopulta myös perille, ja pieni urhea automme jaksoi kivuta 2500m, jossa lippukassa sijaitsi. Siellä meille tosin selvisi, että kamat olisi pitänyt vuokrata alhaalta edellisestä kylästä, joten ei muuta kuin takaisin ja uudestaan ylös :-DD No lopulta kuitenkin päästiin matkaan, eli lipunmyynnistä jatkettiin isolla gondolilla huimiin korkeuksiin, se kuljetti meidät lähes 2900m! Kurjaa oli se, että sää ei todellakaa suosinu meidän reissua, vaan vuorilla oli ihan hirveen sumuista, ja koko päivän sato räntää/lunta, joten ei nähty gondolista (tai muutenkaan koko laskettelun aikana) juuri mitään. Tosin Pale oli siitä tyytyväinen, sillä tajusi kärsivänsä pahasta korkeanpaikan kammosta, ja meinas pyörtyä kun tajus joutuvansa siihen gondooliin ja kun näki miten jyrkästi se nousee.... Ei tuntunu nii pahalta, ku ei nähny, kuin korkeella on, ja kuin pitkä pudotus on alas! Anua ja Mikkoa sen sijaan harmitti, ois ollu mahtavaa nähdä maisemat ja saada valokuvia!!
Eli rinteissäki tosiaa sit jouduttii laskee puolisokkoina, sillä näkyväisyys oli surkea. Onneks rinteet oli leveitä ja tosi hyvässä kunnossa yleisesti ottaen, joten uskalsi laskea, vaikkei eteensä juuri nähnykkää. Anulle kävi kerran hississä ohraisesti, juuttui nimittäin ankkuriin housujen henkselistä kun oli lähdössä pois. Raahautui sit sen hissin mukana ainaki kymmenkunta metriä ja jäi puoliksi ilmaan roikkumaan, kun hissipoika sai viimein hissin pysäytettyä ja syöksyi pelastamaan huono-onnisen laskettelijan. Mut housut kesti, ei mikään sauma hajonnu! :-> Näky tosin taisi olla vähän koominen, Palella ja Mikolla oli naurussa pitelemistä, ja kuittia tuli siitä, eikö äiti oo opettanu, ettei henkseleitä saa jättää alas roikkkumaan :-DD Gondolimatkasta jääneen kauhun siivittämänä Pale ei sitten uskaltanut laskea kuin pari mäkeä Alpeilla, koska joka paikkaan koski, teki mieli oksentaa ja oli hiestä märkä... Panoramaravintolassa kädet täris ku vietävät :-E Ois pitänyt vuokrata sukset.....Mikko sai sit yllytettyä Anut laskee yhden mustan rinteenki, ja hengissä selvittiin siitäkin, oli kyllä ylpeä olo!:-)
Muutenkin laskeminen oli kyllä huisia, vaikkei oltukkaa missä isoimmasta päästä olevassa Alppikohteessa (hyvä vaa Palen mielestä, oli jo ihan riittävän isoa ja korkeella!!). Eli onnellisia laskijoita oli päivän päätteeksi, ja siitä sit jatkettiin illaksi Salzburgiin.
Siellä tavattiin Mikon serkku, ja yhdessä käytiin syömässä kivassa ravintolassa, jonka nimeä ei enää muisteta,  mutta joka liitty jotenkin ankkoihin ja josta sai hyvää pihviä! Poikien takia ei kehdattu turistikuvailla meidän annoksia, sori niistä ei nyt sit oo kuvaa :'-D Käytiin myös kiertelee kaupunkia, mm. kattoo Mozartin synnyintaloa ja kiivettiin myös ihan hiton jyrkkää mäkeä sellaseen vanhaan linnotukseen, josta näki koko kaupungin yövalaistuksessa, oli kyllä tosi kaunista. :-) Palen korkeanpaikan kammo sai lisää tuulta siipiensä alle ja ei pystynyt edes reunalla käymään katsomassa miltä Salzburg näyttää kun heti alko pyörryttää :-D Kalorienkulutuksen jälkeen suunntattii sit vielä hyvällä omatunnolla Mozart-kahvilaan herkuttelemaan, Anu maisteli perinteisiä Mariellaknödeleitä ja Pale söi annoksen nimeltään Morh im Hemd, joka on siis suklaakakkua jonka keskellä on suklaakastiketta :-P NAM! Oli sit tosi myöhä ku lähdettii ajelee takasin, tällä kertaa Autobahnia pitkin, jolloin matka sujui huomattavasti nopeammin ja tiet olivat suoria :-D Täyden kympin päivä, oli ihanaa <3

Täällä "alhaalla" minne jätettii auto, näki vielä tämän verran, ylhäällä ei sit enää ollenkaa..

Oli huisaa!

Tuolta jostain alhaalta sumun keskeltä me tota vaijeria pitkin tultiin, kuten näkyy niin näkyväisyys oli ihan älyttömän hyvä, harmittaa kyl ku jäi varmasti törkeen makeet maisemat näkemättä!

Se meidän Salzburgin ravintola oli tällä söpöllä kujalla.

joku aika massiivisen kokonen kirkko

Linnoitus

Tonavan sivujoki, tolla sillalla oli sikana rakkauslukkoja<#

Salzburg, tonne kaukana ylhäällä näkyvään linnaan me kiivettiin!

Öistä Salzburgia, tosi kaunista!

Sunnuntaina sit oltiin sovittu treffit meidän ihanien puolalaisten tyttöjen kanssa, leivottiin kasvispiirakkaa ja muffineita ja katottiin leffaa yhdessä. Palen ja Martan poikakaverit oli sit mukana kuokkimassa :-D Ennen leipomista kävi tosi hauska juttu, ku käytiin kaupassa ostaa leivontatarpeita, ni törmättiin yhteen suomalaispariskuntaan, joka on jo pari vuotta asunu kuulemma täällä! Oli jotenki niin randomia kuulla pienessä lähisparissa jonkun kysyvän suomeksi "missä se vaaka on?" :-D Olihan sitä pakko sananen jos toinenki vaihtaa tapauksen kunniaksi, kyllä maailma vaan on pieni!!
Nojoo, mut takaisin leipomiseen. Piirakan kohdalla vähän jouduttii soveltamaan ohjetta, sillä kaikkia oikeita aineita ei löydetty kaupasta. Sen vuoksi pohjan rakenne ei ehkä ollut aivan toivotunlainen (ei meinannu pysyä kasassa), mut onneksi se ei vaikuttanut makuun :-P Jopa ei-niin-suuri-kasvisruoan-ystävämme Pale tunnusti et se oli "ihan hyvää" :-D Muffinitaikinan teko näytti meistä suomalaisista vähän jännittävältä, kun puolalaiset iski kaikki aineet vaa kerralla sekasin, mut kyllä niistäkin yllättävän maukkaita tuli (joskaan ei ehkä ihan niin kuohkeita). Hauskaa leipomisen lomassa piisasi senkin edestä, ja illan kruunasi leffa nimeltä Lock, stock and two smoking barrels. Ei ollakkaa ehkä  hetkeen nähty mielenkiintoisempaa leffaa, lopussa gansterit vaa alko teurastaa toisiaan ja loppuratkaisua ei ois kyllä millää osattu etukätee arvata :-D

Tämän viikon tiistaina (12.3) Anu suuntasi taas Roxiin, ilman Palea tällä kertaa, koska tällä oli huono olo. Syynä oli se, että oltiin jo ehditty sopia parin suomalaisen erasmus-opiskelijan, kenestä saatiin tietää, ja parin itävaltalaisen tytön kanssa tapaamisesta, eikä Anu sit halunnu perua sitä, vaikka Pale ei päässykkää mukaa. Oli tosi hauska tavata muitakin suomalaisia opiskelijoita täällä, ne oli molemmat opettaja-opiskelijoita Helsingistä. :-) Rupateltiin kaikenlaista ja vaihdeltiin kokemuksia, ja vertailtiin meidän suosikkipaikkoja täällä. Pääsin myös suosittelee parii mun ja Palen lempimestaa, sillä nää toiset tytöt ei oo ollu täällä ku vasta pari viikkoa, eikä vielä juuri oo ehtiny testaamaan ravintoloita ja baareja. Sovittii myös, et jos vaa aikataulut menee yhteen, koitetaan nähdä vielä, sillä meillä ei tosiaan oo enää ku kolme viikkoa jäljellä täällä (aika menee sairaan nopeesti!!), ni alkaa toi aika loppua kesken, ku on nii paljo kaikkee mitä halutaan vielä tehdä ja nähdä! Ihan hullua suorastaan ajatus, että kohta pitää jo palata takas Suomeen..

Töissä Anulla on ollu perusarkee eli oon pelannu nuorten kanssa pöytäjalista, yrittäny keskustella niiden kanssa (välillä saksaksi, välillä englanniksi ja yleensä molempia osapuolia hämmentävästi, sillä jompikumpi osapuoli ei aina ymmärrä :-D) ja suunnitellu tulevia tempauksia. Nyt suunnitteilla on mun "läksiäisjuhlat", jolloin järjestetään International Food Day nuokkarilla nyyttäri-periaatteella. Jokainen nuorista saa tuoda lempiruokaansa ja sit kootaan niistä buffet, jota syödään yhdessä ja kuunnellaan musiikkia. Lisäks Alex&Michi (mun pomo ja työkaveri, meidän kokit) tekee jotain erikoisuuksia ja sit värvättiin yksi turkkilainen poika tekemään jotain niiden perinnepöperöä, jonka nimi jäi minulle vielä hieman epäselväksi, mutta jotain kebabin tapaista se ilmeisesti on.. Tulee varmasti kivaa!

International Food Day 21.3.2013 in X-Treff

Työporukalla on myös puhuttu paljo viime aikoina rangaistus/porttikielto käytännöistä, et niihi pitäs saada joku selkeempi käytäntö, ja että ennen kaikkea niihin ei saisi turvautua liian helposti, vaan olisi koitettava löytää ensin muita, vaihtoehtoisia ratkaisutapoja, joiden avulla voisimme osaltamme olla kasvattamassa nuoria vastuullisuuteen ja toisia kunnioittavaan käyttäytymiseen. On myös pohdittu erilaisia keinoja, joilla nuoret vois hyvittää käytöstään, jos ne on esim. rikkonu jotain tai loukannu toista.

Sit nyt keskiviikkona (13.3.) meillä oli uusi Suomi-päivä X-Treffillä, tällä kertaa meidän omille nuorille. Ohjelmaa olin tietty vähän typistetäny, koska tiedesin, ettei niitä sais innostettua kaikkeen, ja aika oli rajallinen. Hienoa oli, että sain päävastuun päivästä, ja pääsin vaiteeksi ohjaamaan konkreettisesti jotakin. Leivottiin perunarieskaa ja mustikkapiirakkaa, sain pari pojista houkuteltua mun kaveriksi, mikä oli tavallaan lottovoitto, pitävät sitä nimittäi aika vahvasti "akkojen hommana" ja sanovat etteivät osaa. Sain hyvät naurut ku yks oli ihan pöyristyny siitä, että pitäisi kädet upottaa taikinaan, ja toinen oli suorituksen jälkeen yltä päältä jauhoissa :-D Mut ainakin meidän puuhailu herätti huomiota, suunnilleen jokainen kävi kysymässä et mitä tehään, ja mun työkaverit sai ahkerasti selittää suomalaisesta ruoasta niille.
Sit järjestin tietokilpailun Suomesta, ja totesin et oli nerokas idea käydä ostamassa suklaalevy palkinnoksi, sillä puolet nuokkarista halus osallistua kuultuaan palkinnosta :-D Vaikka näillä on ikää paljo enemmän ku ekan kerran nuorilla, tulostaso oli suunnillee sama, voittajat saivat 9/15p. Jouduttii itseasiassa juoksee kauppaan ja ostaa toinenkin levy, sillä voittajiksi selviytyi tasapisteillä kaks joukkuetta!

Mustikkapiirakkaa omnomnom

Muuten tosi onnistunu ja kiva päivä sai vähän kurjemman päätöksen, kun mulle tuli yhteenotto yhen nuoren kanssa, joka ei puhu käytännössä ollenkaa enkkua. Se tuli jotain selittää mulle, ja kun en ymmärtäny, se ilmeisesti hikeenty/tahto vähä hupailla mun kustannuksella ja alko heitällä jotai ei-niin-mukavia-lauseita. Tajusin kuitenki aika hyvin mitä se sano, ja koitin sanoo et lopeta, tuloksetta. Sit totesin vaa Suomeks sille, et oot idiootti. Ei ois ehkä kannattanu, se nimittäi tajusi sanan idiootti (saksaksi suunnillee sama sana), ja sit se veti kunnolla herneen nenää ja hermostu totaalisesti. Siinä vaiheessa onneks työkaveri tuli väliin avuksi, ja se heitti kaverin ulos, jolloin se alko sadatella sillekin. Mulle tuli tapauksesta vähä paha mieli, mutta ennen kaikkea sellanen turhautuminen omiin kykyihin käsitellä tollasii tilanteita just noiden ei-lainkaa-enkkua-puhuvien-nuorten-kanssa. Onneks työkaverit oli tosi kannustavia, ja illalla vielä puitiin tilannetta, ja mietittii miten sitä voitaisiin aukaista. Ja ONNEKSI mulla ei oo ongelmia kuin ihan muutaman kanssa, suurimman osan nuorista kanssa tuun ihan hyvin toimeen:-)

Pale pahoittelee laiskuuttaan blogin kirjoittamisen kanssa, mutta sille löytyy syynsä ja valaisen niitä ensi viikolla koska tosiaan suuntaamme Wieniin ja silleen!

Eli tällasia tunnelmia tällä kertaa. Nyt ootetaan taas viikonloppua ihan malttamattomina, sillä suunnataan Wienii 3 päiväksi, ja siellä tavataan myös Unkarin matkaajat Kaisa&Otto-Samuli eli armaat luokkatoverimme!:-)
Nyt hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa tekin nauttia elämästä ja vähän juhlia!

Auf Wiedersehen,

Anu ja Pale