Halo!
Työviikko takana, joten aika luoda teille tilannekatsasus siitä, missä mennään. Tällä viikolla olikin kaikenlaista happeningia!
Tiistaina meillä oli tiimipalaveri. Esittelin siellä mun Suomi-päivä prokkiksen alustavia suunnitelmia, tarkoituksena olis kokata nuorten kanssa perunarieskaa, karjalanpaistia ja mustikkapiirakkaa. Lisäksi Suomi-tietovisa, suomalaista musiikkia (uskokaa tai älkää mut mun pomo on Eläkeläisten fani, se on ollu kattoo niitte keikkaaki tääl Linzis joskus viime vuonna!! :-D Lisäksi HIM ja Sunrise Avenue on tääl suosittuja ja soi radiossakin) ja sit jotain pelejä ois tarkotus pelata, aattelin et ainakin mölkkyä vois kokeilla täällä. Eukonkanto, avantouinti ja suojalkapallo on ehkä vähän liian erikoisia toteutettaviksi... :-D Työkaverit tuntu olevan innoissaan, toivottavasti nuoret sit on kans. Ainii, ja joku pieni workshoppi suomenkieleen liittyen ois tarkotus kans sisällyttää päivään, pinssejä ois kiva tehä suomalaisil teksteil jos vaan löytyy pinssikone jostakin. Mut tää nyt on vasta ihan alustavaa suunnitelmaa, kattoo sit millaseksi päivä lopulta muotoutuu.
Alkuviikko suju nuorten kanssa rauhallisesti. Pääsin sit pelailee paljo niiden kaa, alan pikkuhiljaa päästä jyvälle pöytäjalkiksesta. Oottakoon vaan velipoika, voitan sen siinä lajissa kunhan tuun täältä takasin Suomeen! :-D Nuoret alkaa myös olla rohkeempia käyttää englantia, juttelin usean sellaisen kanssa kuka aiemmin ei oo uskaltanu sanoo mulle paljo mitää. Juteltii nuorten tulevaisuuuden haaveista ja koulun sujumisesta jne. Täällä tuntuu tosi monella nuorella tulevaisuuden kuvat olevan aika epäselviä, eivät tiedä oikein mitä haluaisivat tehdä ja lisäksi aikovat mennä koulun loputtua suoraan töihin eivätkä opiskella mitää ammattia (lue=tarvitsevat kipeästi rahaa). Eli hanttihommiin päätyvät, ja taloudellisesti heikommasta asemasta pääseminen on vaikeaa. Varmasti monella vaikuttaa se, että koulu ei mene kovin hyvin.. On jotenki turhauttavaa huomata, kuinka tuo heikompi yhteiskunnallinen asema periytyy vanhemmilta lapsille. Tääl nuokkaril me koitetaankin auttaa ja tukee nuoria koulunkäynnissä niin, et saisivat sen kunnialla suoritettua ja innostuisivat jatko-opiskelemaan.
Keskiviikkona ja torstaina leivoin omenapiirakkaa nuorten kanssa! Tai siis minä toimin ohjeistajana ja pari nuorta teki. Se oli hauskaa, varsinkin kun minä ohjeistin enkuks ja nuoret kysy saksaks :-D Mut hyvin ymmärrettii toisiamme ja valmista saatiin aikaiseksi! Keskiviikon piirakka vähän kärähti, koska uuni oli vissiin tehokkaampi ku mitä ohje oli ajatellu, siinä sanottiin et 200 astees 40 min ja 30 min kohdalla huomasin et nyt alkaa kärytä. Torstaina sit laitoin uunin vaa 175:n, ni tuli ihan täydellinen piirakka! :-P Ja nuoret oli kamalan ylpeitä, ku ne osas leipoo mun kanssa :-D
Perjantaina meil oli pöytätennis-turnaus. Muut ohjaajat oli organisoimassa ja valvomassa sitä, ja mun vastuulle jäi vahtia "baarin" eli oleskelupuolen tapahtumia. Niissä riittikin valvomista, sil meil oli perjantai-illan kunniaksi tupa täynnä eli yli 70 nuorta illan aikana.. Se taas tarkoittaa myös ongelmia ja hurjaa energia-määrää. Eli jouduin kyl todella pistää itteni pari kertaa likoon ja olee paha poliisi, että sain homman pysyy aisoissa. Useampikin poika meinas alkaa tapella ja lisäks pari ihan idioottia jätkää käpälöi ja kohteli aikas kovakouraisesti yhtä nuorempaa tyttöä. Tyttö selvästi ei pitänyt tilanteesta, mut ei uskaltanu sanoo mitää, ni menin sit väliin. En tiiä ymmärsivätkö pojat muuta kuin "stop ja don't touch", mut pidin niille hirveen luennon enkuks siitä, kuinka jokaisella ihmisellä on oma yksityinen alueensa eikä kukaan saa mennä sinne ilman lupaa eikä pojat muutenkaa ole oikeutettuja kohtelee tyttöjä sillä tavalla. Kysyin tytöltä myöhemmin kahen kesken, mitä hän itse ajatteli tilanteesta, ja hän sanoi sen olevan tosi kurjaa. Jouduin viel toisenki kerran puuttuu poikien tekemisiin tytön suojelemiseksi, onneks sillon myös yks toinen ohjaaja tuli kaveriksi. Mut oon semiylpee siitä, kuinka sain tilanteet pitkälti yksin hoidettua! :-) Vaikka yks pojista ilmotti mulle et "I don't like you" ku komensin sitä, enkä antanu sen tulla nojailee käsi mun olkapäällä :-DDD No, tulipahan testattua et mulla on jo ainakin jotain auktoriteettia noihin huligaaneihin, tosin se vaatii aika napakkaa kielenkäyttöä ja välillä äänen korottamista.
Se, mitä kaipaan lisää, on et pystyis oikeesti keskustelee noist tilanteista nuorten kaa, et miks jotain ei saa tehdä/miksi ne tekee sitä/mitä ne ite ajattelee jne. Nyt muut ohjaajat joutuu tulee mun avuksi ja hoitaa noit juttui, ku nuoret ei ymmärrä nii hyvin enkkuu ja mun saksan taidoilla ei viel tuollaisia keskusteluja käydä. No, pääasia et tilanne menee koko ajan parempaan suuntaan ja pääsen paremmin ja paremmin sisään tuohon homman :-)
Katotaanhan sitten mitä ensi viikolla tapahtuu, innolla odotan! Mut sitä ennen rentoudutaan ja nautitaan viikonloppuvapaista Palen kanssa, luvassa ainakin shoppailua vaaaaaltavassa ostoskeskuksessa.. :-)
Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti