Heippa kaverit!
Netin kanssa on ollut pienoisia ongelmia, niin ei olla oikein saatu mitään julkastua, mutta onneksi meidän ihana tukihenkilö Marianne antoi meille oman mokkulansa lainaan kunnes saadaan asiat kuntoon. Toivottavasti jo viikonloppuun mennessä!
Nyt ajateltiin tehdä tämmönen yhteispostaus lennosta ja ekoista päivistä.
Eli matkaan tosiaan lähettiin 7.1. Pale tuli Mikon kanssa lentokentälle jo puoli neljä, koska Mikko ajo niin kovaa! Sitten haikeet hyvästelyt ja itkeskelyä lentokentällä kunnes Anu tuli ja Pale sai sit muuta ajateltavaa. Check-inin kanssa oli hitusen ongelmia, kun kumpikaan ei oikein osannu käyttää sitä, mut yritä ja erehdy-taktiikalla siitäkin selvittiin :-) Sit mentiinkin viemään laukut ( VOI MIKÄ ONNI KUN LAUKKU PAINO VAIN 21 KG JA RAJA OLI 23 !!!!!!) Pale oli niin onnellinen.Anulla laukkuun mahtuu sentään kotiintuomisia.
Sit käytiin yhdessä lentokentällä syömässä romanttinen illallinen. Anu söi tottakai ruotsalaisittain perunamuussia ja lihapullia kun Pale tyytyi kanaburgeriin ja salaattiin. JA TÄYDELLINEN SUKLAAKAKKU. Voi pojat, vaikka maksoikin aika hulppeasti niin ei kaduta.
Sit lähettiinkin jo lentäen kohti Frankfurtia. Lento oli aikataulussa ja siellä tarjottiin jotakin ihme bratwurstpalloja joissa oli sisällä jotain keltaista, ehkä juustoa tai currya? Mutta mystistä silti. Anu ei uskaltanut edes maistaa vedoten täyteen mahaansa. Täytyy myöntää että Frankfurtin valot näyttää tosi makeilta yöaikaan lentokoneesta!
Toinen lento sitten tapahtuikin maailman pienimmässä purkissa jossa saatiin jotakin suolakeksejä tms.
Ihme että koko hökötys pysy ilmassa:-D
Sit saavuttiin perille Linziin (vihdoin!) Ja siellä meidän ihana Marianne odottikin meitä. Marianne sano että pelotti kamalasti että tunnistaako se meidät mut sit se huomas et kaikkien muiden matkustajien joukossa oli tasan kaksi ihmistä jolla oli kauheen paksut takit ja hirveen isot hatut, niin ei ne voi tulla mistään muualta kun Suomesta :-D
Perillä odottikin sitten pieni yllätys. Koska Haus Froschberg eli tämä asuntola jossa me asutaan on sellainen paikka johon ihmiset muuttaa sen jälkeen kun ne muuttaa vanhempien luota pois, niin ihanaa: kello on puol 11 yöllä ja väsyttää niin sängyissä on pelkät patjat <3 Nukuttiin sitten eka yö pelkällä patjalla, Anu nukkui kuin tukki, Pale heräili koko yön koska takki ei oo mikään paras tyyny....
Seuraavana päivänä käytiin sitten hoitaan kaikki viralliset asiat kuntoon, kuten rekisteröinti että asutaan Linzissä nyt ja ollaan saavuttu maahan,käytiin AMK:n kv-koordinaattorin, Iwonan luona joka on muuten tosi mahtava ja mukava, hankittiin paikallinen opiskelijakortti sekä kaupunkilaisten alekortti nimeltään AktivPass ja sitten vähän pankkiasioita sun muuta. JA TYYNYT JA PEITOT! elämä alkoi kukoistaa heti kun tuli tyynyt ja peitot jotka me kävimme ihan omin pikku kätösin ostamassa paikallisesta Ikean kaltaisesta kaupasta nimeltään Möbelix.
Sen jälkeen ollaan vaan ahkerasti käyty tekeen harkkaa, mutta niitä päivityksiä tehdään sitten vähän myöhemmin koska on ehkä fiksumpaa että tehdään ne erillään kun ollaan eri paikoissa. Pale lupaa ainakin jonkin sorttista kuvamateriaalia ;)
Ei olla vielä oikein päästy kiinni kaupunkielämään. Osataan kävellä rautatieasemalle ja kauppaan ( joka on rautatieasemalla) ja sitten takaisin tänne asuntolaan joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä. Hyvä puoli Linzissä on se että kaikki on melko lähellä, eikä kaupungin keskusta ole kauhean iso. Nämä päivät ollaan vaan jumitettu täällä huoneessa ja luettu kirjoja, mutta tänään ruokaa tehdessämme törmättiin poikaan joka oli puoliksi japanilainen ja puoliksi sveitsiläinen ja sen nimi oli Jui!( KUI SÖPÖÖ) Se lupas tulla koputtaa meidän oveen kun ne on lähdössä baanalle. Myöskin Marianne on luvannu viedä meitä vaikka mihin, eli päästään varmaan viikonloppuna viimeistään tuulettumaan täältä huoneesta! (tosiaankin tuulettumaan koska joka kerta kun tullaan tänne huoneeseen, tää on ku joku trooppinen sademetsä, kauheen kuuma ja hirveen kostea:-D)
Mut ei meillä kait muuta, postaillaan sitten taas uudestaan harkkapaikoista :-)
Tschüs!
Anu ja Pale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti