Työskentelen semmosessa nuorisokeskuksessa jonka nimi on Jugendzentrum Nang-Pu. Se sijaitsee Attnang-Puchheimissa joka on sellanen pikkukaupunki noin 56 km päässä Linzistä ja siellä voi käydä 12-18 vuotiaat nuoret. Kuljen sitä matkaa junalla ja kuukauden lippu makso noin 94 e, eli aika tyyristä jos vertaa Anun matkakustannuksiin, mut onneks Linzin Ammattikorkeakoulu myöns mulle semmosen pienen tuen et saan maksettua matkat.
Nuorisokeskuksessa työskentelee vakituisesti kolme työntekijää ja sen lisäksi osa nuorista toimii vapaaehtoisina jotka sitten hoitaa esimerkiksi pizzojen myymistä ja tekemistä ymym.
Tässä on keskus ulkoapäin
"Wir industrien in die Jugend"
Me panostamme nuorisoon
Ovi keittiöön ym.
Oisin ottanu enemmän kuvia mut kamerasta loppu akku...
Kuitenkin harkkapaikkana paikka on tosi jees, on hirveesti mahollista tehdä kaikenlaista, pelejä ja projekteja. Nyt ensi viikon lauantaina me ollaan osana flashmobia, joka järjestetään jossain isossa kauppakeskuksessa. Super!
Ilmapiiri nuorisokeskuksella on tosi luottavainen, nuoret kertoo tosi henkilökohtaisia asioita ohjaajille eikä ne vierasta sitä että oon vieressä (tosin en ymmärrä mitä ne sanoo, ni ehkä siks) mutta kuitenkin. Tosi monet on hirveen ujoja käyttämään englantia, mutta ensimmäisenä päivänä kun mulle puhu vaan yks nuori niin nyt tosi moni sanoo ees jotakin päivän aikana ja itsekin koitan puhua mahollisimman paljon saksaa ja saan nuorilta lämpimiä katseita. Eikä ne yhtään vieroksu mua, ehkä vähän ujoksuu mutta ei ollenkaan pahalla.
Työkaverit on tosi jees, ne on tosi nuorekkaita ja kaikki on naisia, kunnon girl power team ;-)))
Tämä nuorisokeskus on tosi matalan kynnyksen paikka, niin kuin viimeinen paikka mihin nuoret tulee, joten työntekijät ei saarnaa nuorille oikeastaan muusta kuin huonosta käytöksestä. Itävalta muutenkin vaikuttaa semmoselta paikalta et ihmiset luottaa paljon helpommin toisiinsa, suomalaisena on jotenkin tosi vaikeeta hyväksyä sitä... no ehkä se siitä.
Nyt on eka työviikko ohi, ja täytyy sanoo et huhhuh, kaikkeen sitä on joutunu sopeutumaan, mutta tästä se ei ainakaan voi enää muuta kuin parantua. Huomenna lähetään Anun kanssa shoppailemaan ja illalla mennään Mariannen kanssa ehkä nauttimaan vähän huurteisia!
Grüss Gott!
Pale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti