Kaikenlaista on tapahtunut näiden kahden viikon aikana työrintamalla. Tässä nyt ensimmäisenä kuvia täällä niin paljon puhutusta flashmobista!
kymmenen pistettä niille jotka bongaa mut näistä kuvista...
semisti porukkaa myös kattoon.. :-D
Flashmobia edeltävällä viikolla oli paljon kaikenlaista. Oli ensimmäinen team meeting työkavereiden kanssa ja puhuttiin ihan ylimalkaisesti kaikesta. Meetingissä ensin kerrotaan omat huolet ja murheet muille ja sitten keskustellaan nuorista ja ongelmista talolla. Esimerkiksi yksi ongelma on ollut se, että kun yksi talolla kävijä on 19-vuotias poika, niin kaikkia ennusmerkkejä lukien se on ollut tosi kiinnostunut mun seurasta. Se tulee mun henkilökohtaselle alueelle (puheviestinnän tunneilta tuttua) ja seuraa mua joka paikkaan yrittäen tehdä muhun vaikutusta. Onneks saatiin asia nyt sit selvitettyä kun yks ohjaaja puhu sen kanssa siitä ja se kuulemma tekee muittenki tyttöjen kanssa samaa ja sille on siitä sanottu aiemminkin, eli osas ottaa asian jotenki tosi hyvin. Me keskustellaan myös tulevista tapahtumista ja muista sellasista asioista :-)
Sitä seuraavana päivänä meillä oli vapaaehtoisten team meeting. Nuorisotalolla toimii todella aktiivinen vapaaehtoisten jengi joka auttaa järjestämään tapahtumia ja todellakin osaavat hoitaa keittiön ja ovat kyllä korvaamattomia kiperissä tilanteissa! Olin koko viime viikon jonkun työntekijän kanssa kahdestaan ja meininki voi äityä aika kovaksikin, joten on mahtavaa että ees keittiötä pyörittää joku muu :-D
Mutta kuitenkin eli vapaaehtoisten kokouksessa esittelin Suomea hienon tietovisailun avulla! Kun näytin kuvia joista yksi oli Kimi Räikkönen nii yks kysy et eihän tää oo Schumacher, olin vaa sillee et c'mon, finnish?!
Tässä vähän kuvia siitä:
kyllä maistu lakkahillo paahtoleivän päällä!
Kysyin että missä on Suomi.. maantieto hallussa!
Vapaaehtoispalaverin jälkeen meillä olikin sitten schneegrillerein, eli siis tehtiin nuotio, lumesta penkit ja paistettiin vaahtokarkkeja ja leipää joka oli kieritetty nakkien ympärille. Oli kieltämättä uusi kokemus mullekin ja suomalaisena tönötin pisimpään nuorten kanssa ulkona ( oon moneen kertaan saanu kuulla että OOT SUOMESTA KOTOSIN, MITEN SULLA VOI OLLA KYLMÄ?) Mutta on nää kyllä vähän lasikaapissa kasvaneita kun -1 astetta on jo hirweeen kylmä :-D
Siinä meidän schneegrille
let it snow, let it snow, let it snow...
Nuorisotalon nuorista noin 90 % on poikia :-D ja sanotaanko et 85% maahanmuuttajataustaisia.
siinä meidän tarjottavat. Huomautin pojille että laittakaa takki päälle, mutta sitte Sabrina eli mun työkaveri sano että et oo niiden äiti, jos ne on huomenna kipeitä ni omapaha on ongelmansa! :-D
ja hyvä menestys tämä oli !
Tosiaan, tämä viikko olikin sitten astetta raskaampi... Yks meidän työntekijöistä joutu tekeen edellisviikonloppuna ihan sikana ylitöitä kun yks nuori oireili aika pahasti, joten olin koko viikon jonkun työntekijän kanssa kahdestaan. Maanantaina oli pieni tappelunpoikanen, joka kuitenkin sitten yritettiin selvittää parhaamme mukaan. Ensimmäiset kaks viikkoo toimi hyvin sen takia, koska otin vaa kontaktia nuoriin mutta nyt sitten ku pitäs alkaa kerään sitä auktoriteettia, oon ihan hukassa koska nuoret ei "ymmärrä" kun käsken niitä englanniks. Moneenkaan tilanteeseen en osaa sanoa oikein mitään ja musta tuntuu että ne tekee musta vähän myöskin pilaa saksaks. Helppoahan se on ku en ymmärrä mitään :-D Mut oon ainaki hyvin onnistunu pitämään maskin naamalla, enkä toivottavasti oo näyttäny mitään sortumisen merkkejä. Ensi viikolla aion kysyä työkavereilta että mitkä ois semmosia tärppilauseita johonkin vaikeisiin tilanteisiin, jotta en aina vaan seisois huuli pyöreenä tai joutuis huutaan jotakuta apuun tilanteeseen.
Olis varmaan kuulunu pyytää apua jo viime kerralla koska tosiaan perjantaina (hyvää viikonloppua vaan kaikille :-)) kaikki tiivisty siihen että ne kaks poikaa tosiaan alko tappeleen ja siinä oltiinkin sitten ihan ambulanssin ja poliisin tarpeessa. Toivon tosiaan vaan että ne ei sitten oikeesti menny siitä nuokkarilta vaan tappeleen lisää. Täällä porukka on nimittäin tosi jengiuskollista. molemmilla pojilla oli omat tukijoukot ja tappelu täysin valmiina. Katotaan sitte ensi viikolla että miten asiat lutviutuu...
Alan koko ajan oppiin enemmän saksaa. On myös makeeta huomata et yhä useempi nuori yrittää puhua mulle kanssa englantia. Saan yleensä aikaan semmosia hyväntahtosia naurunpyrähdyksiä kun sanon jotain saksaks, sekä ohjaajilta että nuorilta. Ykski nuori sano mulle että sä ajattelet liikaa, mieti enemmänkin sillee että puhuminen on ku musiikkia. Yritin kovasti ja epäonnistuin.
Oon muuten tän kolmen viikon aikana saanut aikaiseksi tällaisen projektiluontoisen homman:
eli siis näillä on semmonen huone ku proberaum, jossa on mikrofonit ja kaikki vehkeet. Tein niille sitten uudet kansiot joissa on sanotukset valmiina ja aakkosjärjestyksessä!
Vaikka tää työ on ollut aika raskasta nyt ainakin viime viikolla, niin täytyy myöntää että on myös niitä tähtihetkiä kerennyt jo kokemaan. Täällä on yks semmonen veljeskaksikko, joilta toiselta puuttuu käsi. Se on siis kasvanut vaan vähän yli kyynärnikaman ja ollut ihan syntymästä asti sellainen. Kävin yks päivä kattoon ku ne pelas bilistä, ja se toinen veli toimi sen toisen veljen toisena kätenä, mikä oli mun mielestä näin ulkopuolisena katottuna aivan mielettömän ihanaa ja aitoa välittämistä. En ikinä unoha sitä hetkeä kun se autto sitä sen veljeä.
Toinen oli se, kun yks nuorista tuli kysymään että autanko sitä sen enkun läksyjen kanssa. Siis tää tyyppi ei osaa ollenkaan englantia tai ihan vaan pari sanaa ja silti se tuli kysymään multa eikä keltään toiselta työntekijältä. Siitä tuli tosi hyvä mieli!
Katotaan taas ensi viikon loppupuolella että mihin suuntaan täällä asiat liikkuu... Aikamoista hulabaloota ollut nyt mutta onneks ens viikolla taas meitä on useempia töissä samaan aikaan. Ja jos tällä viikolla oikeesti mentäis sinne karaokebaariin...
Auf Wiedersehen,
Pale
ps. tässä vähän kevennystä, otin vaan simppelisti kengät pois ja mihin ne jäikään... :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti